Yhteisötaide avartaa hylätyn tilan mahdollisuudet
Aikamatka 20360 on osallistava tilataideprojekti, jonka lopputulos lumoaa ja lupaa valoisaakin tulevaisuutta
Vanha nuoriso- ja kirjastotalo Turun Runosmäessä on saanut ennen purkutuomion langettamista siunauksen muuntua henkeäsalpaavan suurtaideteoksen näyttämöksi. Aikamatka 20360
-yhteisötaideprojekti on Turun kaupungin kulttuurin kärkihankkeen mahdollistama. Sen tekijöiksi saivat ilmoittautua kaikki taiteellisesta työskentelystä kiinnostuneet turkulaiset.
Tämä on raporttini siitä, miltä tuntui olla ensimmäistä kertaa mukana yhteisöllisessä taideprojektissa, miten oma teokseni kokonaisuuteen syntyi ja mikä merkitys tämänkaltaisella kulttuuritoiminnalla on yksilölle ja yhteisölle.
Mikä on Aikamatka 20360?
Tilataideteos muodostaa nimensä mukaisesti aikamatkan, joka käynnistyy alkuräjähdyksestä ja etenee vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin aina vuoteen 20360 (joka on Runosmäen kaupunginosan postinumero). 700 neliömetrin sokkeloisessa tilassa liikutaan huoneesta toiseen kulkien kronologisesti dinosaurusten valtakunnasta muinaiseen Egyptiin, 1970-luvun Suomeen ja Tähtienväliseen laboratorioon.
Menneet aikakaudet ja kuvitellut todellisuudet sulautuvat yhdeksi kiehtovaksi retkeksi halki elämän ihmeen ja ihmisen luovuuden.
Teoksen taiteellisina koordinaattoreina toimivat yhteisötaiteilijat Pia ja Sophia Bartsch. Heidän käsissään olivat kokonaisuuden langat sillä välin, kun noin 300 vapaaehtoista osallistujaa toteutti kukin omaa osuuttaan teoksesta.
Tekijöiltä ei edellytetty taide- tai kulttuurialan osaamista, vaan mukaan haluttiin mahdollisimman monialainen joukko. Yksittäisten tekijöiden lisäksi mukana oli myös lasten ja nuorten ryhmiä sekä yhdistysten jäseniä.
Lopputuloksesta kuitenkin näkee, että taustakoulutuksesta riippumatta tekijöitä on yhdistänyt toteuttamisen taito ja pelottomuus heittäytyä luovaan käsillä tekemiseen.
Eri huoneiden maailmat rakennettiin pääosin kierrätysmateriaaleista. Aulatilassa, jossa nyt teoksen valmistuttua sijaitsee trias-, jura- ja liitukausi, vallitsi rakennusvaiheessa inspiroiva tarvikeröykkiöiden alkukaaos. Maaleja, siveltimiä, pahvia, kankaita, hulavanteita, sanomalehtimassaa, henkareita, tekorypäleitä, vanhoja ämpäreitä ja jos jonkinlaista tilpehööriä vapaasti käytettäväksi. Osallistujat löysivät kotoaan paljon sellaista tarpeettomaksi jäänyttä, mistä joku toinen sai luotua vaikka jättitorakan osia tai sienenjalan.
Aikamatkaa luotiin kesästä marraskuuhun saakka, ja alkuvuosi oli varattu kokonaisuuden viimeistelyyn pienemmällä joukolla. Suurelle yleisölle tilan ovet aukesivat 1.3.2025 ja pysyvät avoinna kesän loppuun saakka.
Aikamatkan luomiseen on nähty vaivaa niin kuin se jäisi pysyvästi iloksemme, ja sitä moni kävijäkin on jo varmasti toivonut. Tieto talon purkukohtalosta antaa teokselle vielä jonkinlaisen arvobuustin: niin kuin luonnossakin kauniit asiat usein kestävät vain hetken, myös ihmisen ja yhteisön luomukset ovat joskus vain tovin aikaa olemassa.
Tietoisuuden evoluutio -teoksen synty
Ilmoittauduin mukaan vapaaehtoisten taiteilijoiden joukkoon keväällä 2024 innoissani siitä, että unelmieni tilaisuus osallistua purkutilataiteen tekemiseen tarjoutui näin lähellä. Kokonainen talo avautuneena mahdollisuuksille! Vastassa oli lämminhenkinen, kaikki ilolla mukaan toivottava ilmapiiri. Pia ja Sophia pitivät hyvin huolta kokonaisuudesta ja koordinoivat eri aikakausien järjestystä tilassa, mutta silti he onnistuivat antamaan täysin vapaat kädet tekijöille toteuttaa omat visionsa realiteettien rajoissa.
Lähdin mukaan itselleni tyypilliseen tapaan tietämättä kovinkaan tarkasti, mitä aion tehdä. Intentioni oli sitä tasoa, että "voisin maalata jonkin seinän". Alkuorientaatiossa hahmottelin mielessäni jotakin meditaatioon liittyvää. Sitä ei tyrmätty, vaikkei se ensiajattelemalla liity maapallolla kuluneen ajan eri vaiheisiin, josta teoskokonaisuudessa on kyse. Tiesin kuitenkin, etten halua tehdä niinkään dinosauruksia tai dystooppisia uhkakuvia, vaan tuoda mukaan ihmisyyden valoisan potentiaalin.
Ensimmäinen visioni oli jonkinlainen pesämäinen paikka, johon astutaan tavoittamaan meditatiivista olotilaa. Sen lattia olisi ollut pehmeä ja seinät kuin jonkinlainen metsä. Kun teokselleni löytyi sopiva kohta ja selvisi, että sen tulisi olla läpikuljettava käytävä, sai teos työnimekseen "Meditaatiopolku".
Minulla oli seinä. Valkoinen, ankea tiiliseinä valmiina kaikkeen. En ollut ikinä ennen maalannut sellaista.
Yhdessä Pian ja monessa teoksessa apukäsinä olleen Tuan kanssa suunnittelimme käytävän keskiseinämän, joka rajasi teokseni erilleen Tähtienvälisestä laboratoriosta. Seinämän tummansiniseen kankaaseen hahmottelin avaruusmaisen olotilan, tyhjyyden, jossa kuitenkin vaikuttaisi olevan jotakin.
Samoihin aikoihin, kun pääsin seinän maalaamisvaiheeseen, hurmioiduin Hilma af Klintin taiteesta kirjoittaessani hänestä blogiartikkelia. Joitakin hilmamaisia vaikutteita seinästäni onkin havaittavissa. Aloitin piirtämällä ylös keskelle ympyrän hulavannetta apuna käyttäen, ja sen ympärille alkoi rönsytä asioita intuitiivisesti.
Prosessi oli mielenkiintoinen. Moni varmaan lähtisi toteuttamaan seinämaalausta luonnosten ja harkittujen suunnitelmien mukaan. Tämä seinä sen sijaan syntyi aina siinä hetkessä, kun menin Runosmäkeen, katsoin, missä maalipurkeissa on vielä jotakin jäljellä, ja minne käsi väriä kuljettaa. Värikäs seinä syntyikin ilmaisemaan tietoisuuden kykyä luoda mitä tahansa.
Sain itsekin tietää, mistä teoksessani on kyse vasta aivan loppumetreillä. Oivalsin, että pystyn luomaan asioita tietämättä, mitä olen tekemässä. Niinhän me jokainen pystymme. Pieni ihmishahmo meditoimassa seinän keskellä sanoo: "minä luon maailmankaikkeuden".
Ymmärsin teoksen edustavan sitä, miten ihminen on kehittynyt evoluution myötä kokemaan tietoisuuden itsessään ja oman kykynsä luoda todellisuutta. Siten lopulliseksi nimeksi tuli "Tietoisuuden evoluutio".
Koska Aikamatka etenee kronologisesti, jokainen teos haluttiin kytkeä johonkin vuosilukuun. Tietoisuuden evoluutio heitettiin peräti 6000-luvulle saakka. Itse toki ajattelen, että tämä kehitys tapahtuu juuri nyt – mutta ehkä 4000 vuoden kuluttua taistelut ovat todella jo päättyneet ja harmoniassa eläminen on arkipäivää kaikille.
Mietin, olisiko teokseen saanut mukaan jonkinlaisen äänimaiseman, hiljaisuuden huminaa tai kenties äänimaljojen sointia. Luovuin siitä teknisistä ja ajallisista syistä. Kun pari päivää sitten vierailin Aikamatkassa ja seisoin keskellä "evoluution" käytävää, huomasin jotakin.
Panin merkille, että kangasseinämä ja verhottu katto hienoisesti vaimentavat tilaa. Tietoisuuden evoluutioon astuessa huoneen muut äänet jäävät etäämmälle. Äkkiä tuntui ilmiselvältä, että teoksen oli tarkoitus olla hiljainen. Se kutsuu pysähtymään ja vaeltamaan verkkaisesti läpi ihmismielen universumin, joka on samanaikaisesti tyhjä ja pursuavan täysinäinen luomisen astia.
Jokaiseen Aikamatkan teokseen on kätkettynä sieni. Sienien etsintä kutsuu kävijöitä tarkkaavaisuuteen ja yksityiskohtien havainnointiin runsaan visuaalisen materiaalin äärellä. Myös Tietoisuuden evoluutiosta löytyy sieni, mutta sen lisäksi sinne on piiloutuneena eräs symboli: Klaus Rahikaisen luoma jumalsiemen, luova lähde meissä. En malttanut olla laittamatta sitä sinne.
Osallisuutta ja hyvinvointia kasvattava yhteisötaide
Tunnen olleeni mukana jossain suurenmoisessa. Vaikka tein oman osuuteni yksin, vieläpä hiukan omassa nurkassani erillään isommista kokonaisuuksista, joita tehtiin ryhmätöinä, koen kuuluneeni yhteisöön. Olin osallinen.
Aikamatka 20360 oli yhteisöpedagogi Seila Ruuhimäen opinnäytetyön kehittämiskohteena. Hän tarkasteli sitä, miten osallisuutta voidaan kehittää yhteisötaiteessa tai muissa taideprojekteissa.
Ruuhimäki määrittelee osallisuuden kokemukseksi merkityksellisyydestä ja itseään suurempaan kokonaisuuteen kuulumisesta. Kun ihminen on osallinen, hän tulee kuulluksi omana itsenään ja on yhteydessä omiin hyvinvointinsa lähteisiin.
Osallisuus vahvistuu, kun ihmisille luodaan puitteet, joissa heidän on mahdollista itse määritellä osallistumisensa tapa ja määrä. Olennaista on vapaaehtoisuus. Osallisuutta kokeva ihminen on vapaa valitsemaan, millä tavalla hän on mukana yhteisessä toiminnassa.
Tämä toteutui Aikamatka-projektissa ihanteellisesti. Siinä onnistuttiin luomaan salliva ilmapiiri, jossa oli helppo kokea olevansa vapaa toteuttamaan oman teoksensa itselleen sopivalla tavalla.
Ruuhimäki laati työryhmän kesken pitämiensä työpajojen pohjalta huoneentaulun Aikamatkan osallisuuden käytännöistä. Siinä esiin nousivat muun muassa toisten tunteiden, tarpeiden ja taustan huomioon ottaminen, vastuun ottaminen, autenttisuus ja yhdenvertaisuus.
"Kun ihmiseen uskotaan, hän käyttäytyy sen mukaisesti," oli eräs osallistuja siteerannut Rutger Bregmania työryhmän yhteisessä Whatsapp-ryhmässä pohtiessaan mukana oloaan projektissa.
Näin se on. Aikamatkan moninaisessa työryhmässä jokainen toi projektiin sen, mitä juuri hänellä oli annettavaa. Ideoita ja taitotasoja ei arvotettu, vaan kaikessa nähtiin vahvuudet. Vapaaehtoisuus toi mukanaan sisältäpäin kumpuavan vastuullisuuden teoksen valmistumisesta, välineiden käytöstä ja omasta tavasta toimia yhteisössä.
Katson yhteisötaideprojektia kulttuurihyvinvoinnin silmälaseilla ja näen, miten luovuus ja osallisuus yhdessä tuottavat hyvää niin tekijöiden yhteisölle kuin kaikille heille, jotka vierailevat taiteeksi muutetussa tilassa. Tekijät saivat nähdä, kuinka oma visio sulautui merkitykselliseksi osaksi kokonaisuutta. Kävijät voivat löytää kokonaisuudesta omia suosikkikohtiaan, jotka puhuttelevat erityisesti, ja oivaltaa maailmasta jotain uutta.
Palkitsevaa on jaettu ilo onnistuneesta lopputuloksesta. Vaikka Aikamatka 20360 kestää vain kesän loppuun, se jättää jälkeensä lämpimiä muistoja, kiitollisuutta kokemuksesta – ja uskoakseni myös toivoa maailmamme ja ihmisyytemme tulevaisuuden luonteesta. Me luomme tulevaisuutemme tässä hetkessä.
Lisätietoa: