Yhtä paljon kuin valo kasvaa, kasvavat myös varjot

Muutosvalmennus auttoi Elina Hyväristä löytämään tiensä valotyöntekijäksi

Voiko ihminen elää valossa katsomatta varjoihin? Ei voi, sillä ei valoa ole ilman varjoja. 

Voiko henkisen kasvun työnsä tehdä loppuun? Ei voi, sillä vain matkanteko on perille pääsemistä.

Tapaan etäyhteydellä Amsterdamissa asuvan muutosvalmentajan ja energiahoitajan Elina Hyvärisen – siis "huuhaakonsultti-Hyvärisen", joksi hän itseään tituleeraa. NLP:n, sosiaalipanoraaman ja reikityöskentelyn yhdistelmällä Elina kohtaa ja valmentaa asiakkaitaan, jotka kaipaavat tukea terveiden rajojen asettamiseen, vaikeaan suhteeseen oman vanhempansa kanssa, sisäisen lapsen kanssa työskentelyyn tai uuden suunnan löytämiseen elämässä. Samoja teemoja, joita Elina oli itse käynyt läpi vuosia ennen Neway Coaching -yrityksensä perustamista.

Mistä uusi tie haarautuu?

Oli aika, jolloin Elina hiippaili kenellekään kertomatta Minä Olen -messuille. Hän oli edennyt tasaisesti ylöspäin urallaan vaateliikkeessä ja identifioi itsensä vahvasti työnsä ja statuksensa mukaan. Hänet oli totuttu näkemään määrätietoisena, voimakkaana bisnesnaisena. Sisäiseen tyhjyyteen oli kuitenkin vuoden 2012 tienoilla herännyt kaipuu inhimillisemmän ihmisyyden lähelle. Hän tiesi, että asiat, joita muun muassa Minä Olen -messuilla tuli vastaan, tuntuivat tärkeiltä ja tosilta, vaikka joku olisi pitänyt niitä "enkelihömppänä". Maskuliinisen bisnespuolen rinnalle alkoi avautua feminiininen henkisyys, jonka vaikutuksesta Elina näki, kuinka elämää oikeasti kuuluisi elää: kiitollisuudessa ja rakkaudessa, kaikki tunteet sallien.

Se, mikä Elinan sisällä huuteli heräämään ja astumaan uudelle tielle, oli tarve käsitellä lapsuudenperheessä syntynyttä traumaa. Elina koki itsensä irralliseksi ja etäiseksi lapsuudenperheestään, koska tunneilmaisu ja -säätely oli perheestä puuttunut. Äitihaava kaipasi tulla hoidetuksi.

- Tänä päivänä pystyn katsomaan näitä kipeitä asioita hyväksyen. Vaikeita tunteita toki nousee edelleen, mutta nyt pystyn katsomaan niitä avarammasta näkökulmasta, Elina toteaa.
- Se, mitä kannan, on tullut aiempien sukupolvien kautta. Näen, että minun tehtäväni tässä inkarnaatiossa on purkaa ja puhdistaa se, mitä on kertynyt kannettavakseni.

Ennen muuttoa Hollantiin Elina kävi kolme vuotta NLP-muutosvalmentajan vastaanotolla. Siellä tehtiin myös sosiaalipanoraamaan perustuvia harjoitteita. Niiden avulla Elina pääsi tarkastelemaan suhdettaan äitiinsä sijoittamalla mielikuvaa äidistään eri kohtiin mielen avaruudessa. Traumatyöskentely tapahtui mielen sisäisessä tilassa. Vähitellen aito Elina alkoi tulla näkyviin valeidentiteetin ja selviytymisen alta.

Muutos näkyi – niin peilissä kuin sisäisessä tilassakin. Mustiin pukeutuminen vaihtui värikkyyteen, ja ihmiset kysyivät Elinalta, oletko rakastunut, kun olemuksesi on niin säteilevä. He kysyivät niin monta kertaa, että Elinaa alkoi jo ärsyttää oletus, että muutos tulee aina ulkopuolelta. Lopulta hän vastasi suoraan, että on rakastunut itseensä.
- Katsoin peiliin ja näin aidon upeuteni. Ensimmäistä kertaa kohtasin itseni kauniina olentona. Koin, että valo ja rakkaus ovat sisäisiä, ja että se on suuri totuus. Näinhän ihmisen kuuluisi nähdä itsensä lapsuudesta asti.

Säteilevän peiliin katsomisen hetken jälkeen prosessin seuraava vaihe oli minuuden rakentaminen uudestaan. Vuorossa oli pitkäkestoinen romahdus. Elina koki sisimpäänsä kätkeytyneen pahuutta, jonka katsominen tuntui täysin sietämättömältä. Taaksepäin ei voinut enää mennä, kun matkaan kerran oli lähdetty, mutta eteenpäin pyrkiminen tuntui hirveältä. Tätä kesti noin kaksi kuukautta. Sietämättömässä olotilassa Elina antoi myös äärimmäiselle vaihtoehdolle luvan levätä harteillaan. Ei hän konkreettisesti suunnitellut elämänsä päättämistä, mutta ajatus siitä sai olla läsnä, ja hän pystyi myös puhumaan siitä niille, joihin luotti.

Elina palasi mielessään peiliin katsomisen hetkeen, ja mietti, mihin se tunne hävisi ja miksi nyt on näin. Hän tiedosti, että hänellä oli suuri romahtamisen pelko työidentiteettinsä takia. Häpeä työyhteisön edessä olisi ollut valtava, jos hän olisi päästänyt itsensä näkyvästi romahtamaan. Vähitellen uuden minuuden rakennuspalikat alkoivat järjestyä. Elina ymmärsi, että kasvun polulla ei mennä koko ajan ylöspäin, vaan putoamiset kuuluvat matkantekoon. Nyt jälkeenpäin hän katsoo kauniina kaikkein rankimpia kokemuksiaan. Nämä kokemukset ovat niitä hyväksymisen kohtia, joita olemme tulleet tänne oppimaan.

Energian muutos johtaa elämän muuttumiseen

Elinan haave muuttaa ulkomaille toteutui, kun töistä tarjottiin mahdollisuutta siirtyä Amsterdamiin. Elina uskoo tämän tapahtuneen sen seurauksena, että hän oli avautunut elämän energian muutoksille.

- Ollessani vanhassa panssariminässä tällaista tilaisuutta ei olisi minulle tultu tarjoamaan, hän sanoo.
- Maailmankaikkeus antaa meille sen, mille olemme avoimia, ja tässä kohtaa olin vastaanottavainen uusille mahdollisuuksille.

Koronapandemia tuli muuttamaan työelämäämme monella tavalla, Elinan tapauksessa hyvällä. Hänen työpaikallaan työntekijät saivat ilmaisen loman, kun ovet oli suljettava asiakkailta. Kun töihin ei tarvinnut mennä, Elina meditoi, pyöräili ja vietti aikaa puolisonsa kanssa. Siten hän pääsi niin lähelle itseään, että huomasi voivansa todella hyvin. Sen myötä nousi päätös ryhtyä vihdoin tekemään työtä henkisellä alalla, eli alkaa niin sanotuksi huuhaakonsultiksi. Hän loi selkeän intention siitä, milloin irtisanoutuu vanhasta työstään, ja ryhtyi opiskelemaan NLP:tä. Jo ennen koronaa Elina oli suorittanut kaksi reikikurssia. Hieman myöhemmin hän lisäsi työkalupakkiinsa sosiaalipanoraaman, josta oli oman muutosvalmennuksensa aikana saanut paljon hyötyjä.

Irtisanoutumisen tullessa ajankohtaiseksi Elina mietti, miten hänen äitinsä asiaan reagoisi: hän kuvitteli äidin lyttäävän täysin hänen ratkaisunsa. Koska Elinalla oli sydän auki, hän pystyi ottamaan yhteyden äitinsä sieluun ja sisäiseen lapseen, ja näki, miten äiti oli tehnyt parhaansa omasta uhriudestaan käsin. Hän näki äitinsä kauniina ja hauraana ihmisenä, joka rakastaa niillä kyvyillä, jotka hänellä on. Elina salli itselleen surun siitä, että oli jäänyt lapsena vaille tukea, mutta ei kokenut tarvetta syyttää äitiään. Kun hän kertoi äidille päätöksestään, kävi ilmi, että äidin reaktio olikin kannustava.
- Hän sanoi minun olevan inspiraatio hänelle itselleen, ja että muiden olisi hyvä oppia minulta tällaista elämänasennetta. Siinä kohtaa huomasin, kuinka henkinen työ kantaa hedelmää, Elina toteaa.

"Kun yhä useammat lähtevät mukaan siihen, että olemme vastuussa itsestämme ja voimme ottaa oman voiman käyttöömme, luomme rakkautta ympärillemme ja vaikutamme koko lähipiiriimme."
- Elina Hyvärinen

Henkinen polku on jumaluuden löytämistä itsestä

Rationaalinen mieli joutuu kovan haasteen eteen silloin, kun henkisyys avautuu ihmiselle energiavärähtelyjen ja henkimaailman aistimisen muodossa. Elina muistaa kokeneensa pienen hämmennyksen, kun Minä Olen -messuilla kristallien myyjältä tiedusteltiin, mikä kivi auttaisi hermoratojen puhdistamiseen. "Minäpä kysyn," sanoi myyjä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt kysymään kollegalta, vaan sulki silmänsä ja otti yhteyden johonkin suurempaan tiedonlähteeseen.

Nykyisin enkelit ja lohikäärmeet ovat Elinalle osa todellisuutta. Hän haluaa tulla vähitellen yhä näkyvämmäksi henkisen puolensa kanssa. Matkan varrella on ollut merkityksellistä löytää ihmisiä, jotka puhuvat energioista ja henkisistä oppaista tieteen kautta ja tutkijan identiteetillä. Esimerkiksi Johanna Blomqvist sanoittaa kirjoissaan energiahoitoja kvanttifyysikon silmin. Myös lääkäri Gabor Matén tekstit ovat antaneet Elinalle järkeenkäypää näkemystä. Vaikka suurin osa muista tuomitsisi nämä asiat huuhaaksi, Elinalle tämä kaikki on normaalia.

Olennaisempaa kuin se, löytääkö ihminen kosketuksen totuuteen enkeleiden avulla vai rationaalisempaa tietä, on omien varjojen ja pimeyden katsominen. Korkeamman minän ja jumaluuden voi tavoittaa sisältään monin tavoin. Jokaisella meistä on kyky kokea energeettisiä yhteyksiä, mutta vuosisatojen ajan olemme olleet niin vahvasti kiinni erillisyyden illuusiossa, että tietämys tästä on katkennut.

- Tietoisuus maapallolla kasvaa koko ajan. Kun yhä useammat lähtevät mukaan siihen, että olemme vastuussa itsestämme ja voimme ottaa oman voiman käyttöömme, luomme rakkautta ympärillemme ja vaikutamme koko lähipiiriimme, Elina sanoo.

Elinan omat kokemukset ovat saaneet hänet vetäytymään pois sellaisista piireistä, joissa korkeammille energiatasoille pyritään pääsemään itseään manipuloimalla. Ei ole tarkoitus pyrkiä johonkin parempaan, "juoksemaan vihreällä niityllä yksisarvisten kanssa". Kyse on sen sijaan tasapainon löytämisestä polariteettien, kuten valon ja varjon sekä feminiini- ja maskuliinienergian välille.

- On normaalia mennä siksakkia ääripäiden välillä, sillä viisaus lepää niiden keskellä. Omaa pimeää puoltaan ei voi työntää sivuun päästäkseen ikuiseen valoon. On jaksettava katsoa hiljaa varjojaan ja sitä kipua, joka on tullut opettamaan jotakin. Suru on aina kunniavieras, liittyi se mihin tahansa, sanoo Elina.
- Jos ihminen kokee, ettei ole löytänyt valoa henkisyyden kautta, se kertoo siitä, että varjoja ei ole haluttu katsoa. Jotta voi mennä ylöspäin, on mentävä myös alaspäin. On olennaista ymmärtää, että varjot kasvavat samaa tahtia valon kanssa.

Valmentajallakin on varjonsa

Valmennustyönsä suhteen Elinalla on sata ideaa naistenpiireistä enkeli-iltoihin. Hän kuitenkin huomaa, että entinen no talk only action -toimintatapa on kääntynyt päälaelleen. Hän tunnustelee rauhassa, mihin suuntaan sieluntyö häntä kutsuu – voisiko tämä olla se konteksti, jossa hän voi toteuttaa bisnesmaailmassa hankittua osaamistaan. Hän näkee, että tulevaisuuden työelämä on moniulotteista yrittäjyyttä, jossa palkka tulee useista eri lähteistä.

Yksilöasiakkaiden valmentaminen on hyvin autenttista työtä. Siinä kartoitetaan asiakkaan nykyinen tilanne sekä se, mihin halutaan sielun ja sydämen tasolla päästä. Puolestatoista kahteen tuntiin kestävän session aikana katsotaan kokonaisuutta ja luodaan tavoitteet. Istuntojen välissä on hyvä olla kolme tai neljä viikkoa, koska sisäinen työ tehdään istuntojen välillä.

"Jos uskoisimme siihen, että sielu jatkaa kulkuaan, uskaltaisimme heittäytyä ja kokea iloa ja kepeyttä paljon enemmän tässä elämässä."
- Elina Hyvärinen

Elinaa kiinnostaisi lähteä opiskelemaan myös perhekonstellaatiota. Hänen haaveenaan on tehdä ryhmävalmennuksia ja perhepanoraamaa ohjattuna ryhmämeditaationa. Hän kokee vetävänsä energeettisesti asiakkaikseen heitä, jotka käyvät läpi vanhempiinsa liittyviä haavoja.

Välillä oman kasvun kanssa joutuu valmentajakin kokemaan turhautumista: "Miten tämä sama haava taas voi nousta esiin, enkö nyt ole tämän jo käsitellyt?" Tätä kokemusta hän on jakanut tutustuttuaan muun muassa kliinisen psykologian ammattilaisiin. Kun ammatilliset työkalut ovat hallussa, tuntuu vaikealta hyväksyä, että itsestä aina vain löytyy käsittelemättömiä kipuja. Silloin Elina muistuttaa itselleen, että myös hän on kuorittava sipuli. Haavat nousevat näkyville niin kauan, kuin siellä on jotain, mitä ei ole aiemmin pystynyt katsomaan. Lisäksi omakohtainen kokemus auttaa samaistumaan asiakkaan tilanteeseen.

- Olemme kaikki valotyöntekijöitä. Emme muista muita elämiämme, mutta jos uskoisimme siihen, että sielu jatkaa kulkuaan, uskaltaisimme heittäytyä ja kokea iloa ja kepeyttä paljon enemmän tässä elämässä. Teemme elämän vaikeudesta niin dramaattista, Elina pohtii.
- Sielun tasolta katsominen auttaa löytämään rauhan ja valtavan elämänilon. Elämä muuttuu siitä rauhasta käsin.

Lisätietoa:

• Neway Coaching (Elinan kotisivut)
• Elina Instagramissa

Lue myös:

Perhekonstellaatio kaataa esteitä läsnäolon ja rakkauden tieltä