Voimavaroja kasvattamassa kulttuurityöllä

Pauliina Haouami lapioi luovuutta ja hyvinvointia työyhteisöihin
ja työikäisille äideille

Pauliina Haouami on kulttuurisen ja taidelähtöisen hyvinvoinnin ja osallistavan taiteen pitkän linjan puolestapuhuja. Hänen yrityksensä Luova Lapio tarjoaa hyvinvointivalmennuksia työikäisille äideille sekä kursseja ja luentoja kulttuurisesta hyvinvoinnista työyhteisöille. Hän on nähnyt yhteiskunnassa tarpeeksi uupumista tietääkseen, että ihmiset kaipaavat hiljaisuutta ja kauneuden ääreen pysähtymistä.

Pauliina on työskennellyt kulttuurihyvinvoinnin eteen jo vuosia ennen kuin koko termiä oli edes olemassa. Valmistuttuaan kulttuurituottajaksi 20 vuotta sitten hän toimi tuottajana Keski-Suomen Tanssin Keskuksessa. Koska tanssijoilla ei tuolloin ollut pysyviä tiloja Jyväskylässä, tanssiteoksia piti muokata eri tiloihin sopiviksi. Rahoituksen järjestyttyä Pauliina lähti viemään tanssijoita vanhusten palvelukeskuksiin esiintymään. Paikan päällä ollessaan hän sai huomata, kuinka ikäihmisten silmät alkoivat loistaa, kun nämä katselivat esitystä.

Havaintojensa innostamana Pauliina lähti työvaihtoon Englantiin selvittämään, millaisia vaikutuksia tanssitaiteella on hyvinvointiin. Englannissa taiteen ja hyvinvoinnin yhteyttä oli tutkittu jo paljon, ja Pauliinan ymmärrys sen merkittävästä sanomasta vahvistui. Häntä ihmetytti, miksi näin merkityksellistä toimintaa ei Suomessa jo rahoiteta ja koordinoida. Jyväskylään palatessaan hän oli vakuuttunut taiteen merkityksestä erityisesti ikäihmisille, ja tie johti Taideapteekin tuottajaksi. Konseptin puitteissa järjestetään taidenautintoja ja kulttuuriohjelmaa eri puolilla kaupunkia sekä ikääntyneiden palveluyksiköissä.

Kulttuurihyvinvointia juurruttamassa

Vuonna 2015 Pauliina aloitti viisivuotisen kauden taiteen ja hyvinvoinnin läänintaiteilijana Keski-Suomessa. Tämän työn myötä hän päätyi itse olemaan yksi niistä, jotka koordinoivat ja lobbaavat kulttuurisen hyvinvoinnin asemaa, ja vähitellen se alkoi nousta esille koulutusohjelmien ja kärkihankkeiden muodossa. Läänintaiteilijoilla on ollut tärkeä rooli kulttuurihyvinvoinnin viemisessä eri sektoreille ja poliittisten päätösten piiriin.

Pauliina on työskennellyt paljon sairaalaympäristöissä. Hän hyödynsi Englannista mukaan tarttunutta osallisuuden mallia hankkeessa, jonka tavoitteena oli tuoda taide osaksi Sairaala Novan toimintakulttuuria henkilöstön hyvinvoinnin parantamiseksi. Taidetta on ollut sairaaloissa esillä jo kauan, mutta se, että mietittäisiin syvällisesti, millaista taidetta seinille ripustetaan, on ollut Pauliinan työsarkaa. Sekä henkilöstöä että potilaita virkistää ja rentouttaa se, että he saavat itse vaikuttaa taideteosten valintaan ja myös osallistua luovasti teosten syntyyn.

Taiteen ammattilaisena Pauliina kokee tehtäväkseen antaa taidekasvatusta, eli avata ihmisille uusia näkökulmia ja ymmärrystä taiteen maailmaa kohtaan, sekä saada alulle niitä taidelähtöisiä prosesseja, jotka sitten alkavat elää omaa elämäänsä. Pauliina on sitä mieltä, että taide kuuluu kaikille, ja siksi luovien menetelmien ohjausta voi tehdä kuka tahansa. Tärkeintä on, että tehdään.

Vielä on matkaa siihen, että kulttuurihyvinvoinnin tärkeys olisi tunnustettu ja juurrutettu syvälle työelämän rakenteisiin. 

Hänen mukaansa Suomessa ajatellaan joskus liian monimutkaisesti, että taiteen hyödyntäminen esimerkiksi hoitolaitoksessa olisi jotakin vaivalloista. Tosiasiassa se voi lähteä liikkeelle jostakin hyvin yksinkertaisesta, mikä vain tuntuu itselle tutulta: potilaan kanssa voi vaikka kutoa tai laulaa vähän karaokea. Kun pääsee alkuun, syntyy "nälkä kasvaa syödessä" -efekti: innostus lisääntyy ja toiminta lähtee laajenemaan.

Pauliina on nähnyt käytännössä, miten kulttuurin ja hoivatyön raja-aidat lähtevät kaatumaan. Kun juurruttaminen oli vasta alkamassa, hän kohtasi epäilijöitä; nyt entiset epäilijät järjestävät itsekin kulttuurihyvinvointia edistäviä koulutuksia. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että kulttuurihyvinvoinnin tärkeys olisi tunnustettu ja juurrutettu syvälle työelämän rakenteisiin. Jos esimerkiksi yhdessä kunnassa löydetään toimiva kulttuurin ja hyvinvoinnin yhdistävä malli, kuinka sitä pystyttäisiin toistamaan kaikissa kunnissa? Tarvittaisiin jonkinlainen kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijoiden välittäjätaho, joka hahmottaisi sekä sote-palvelualueitten että taiteilijoiden näkökulmat, ja yhdistäisi kysynnän ja tarjonnan tarkoituksenmukaisella tavalla.

Oma polku henkiseen ymmärrykseen

Pauliina kertoo olleensa lapsesta saakka hyvin tietoinen ihminen. Hänellä oli vahva yhteys isänsä kanssa, joka sairasti MS-tautia. Isän sairastuminen sai Pauliinan pohtimaan syvemmin omaa henkistä puoltaan, ja ymmärsi, että materialistiseen maailmaan takertumisesta seuraa vain kipua. Hän kertoo isänsä tarinan tekemässään dokumenttielokuvassa Isäni, Kaskelotti.

Nämä pohdinnat vahvistuivat, kun Pauliinalle kymmenen vuotta sitten jouduttiin tekemään sydänoperaatio. Leikkauksen alkuvalmistelujen aikana sairaalasta katkesivat yllättäen sähköt. Operaatiota oli pakko siirtää, ja Pauliina lähetettiin kotiin. Kun hän istui junassa kotimatkalla, myös junasta menivät sähköt. Pauliina, jonka sydämessä oli sähkövika, ei voinut olla nauramatta ja ottamatta tapahtumia universumin viestinä siitä, että on olemassa muutakin kuin tämä näkyvä, materialistinen maailma. Elämä lähti vyörymään muutosta kohti.

Vuonna 2016 Pauliina löysi kriyajoogan ja meditaation. Hän tapasi Suomeen tulleen intialaisen mestarin Swami Nispruh Spandanin, ja tunsi, että jotain merkityksellistä tapahtui tässä kohtaamisessa. Hän jatkoi meditaatiokurssilla annettua harjoitusta itsekseen vuoden ajan, ja palasi sitten mestarin ja muiden kriyajoogan harjoittajien pariin. Pauliina matkusti Intiaan saamaan initiaation, pyhän toimituksen, jonka myötä hän otti käyttöön henkisen nimensä, Maa Nispruh Shambhavi.

Ymmärrys ihmisten kärsimystä kohtaan ja kyky tuntea rakkautta ja rauhaa on lisääntynyt joogan tielle lähtemisen myötä. 

Jooginen elämäntapa näkyy kaikessa – se ohjaa Pauliinan tekemisiä myös ammatillisesti. Se auttaa häntä nostamaan energiatasojaan niin, että hän tietää tekevänsä oikeita asioita, ja hänelle avautuu sellaisia mahdollisuuksia, joita hän aikaisemmin ei olisi uskonut saavansa. Kriyajoogayhteisön viikottaiset meditaatiot ja keskustelut antavat elämään aivan toisenlaisia näkökulmia kuin mitä medikalisoitunut maailma tarjoaa.

Pauliinalle joogassa ei ole niinkään kyse siitä, mitä tapahtuu joogamatolla, vaan todellinen harjoitus on se, miten toimii arjessa ja toisten ihmisten kanssa. Ihmisten kärsimys herättää hänessä usein suurta myötätuntoa. Ymmärrys ja kyky tuntea rakkautta ja rauhaa on lisääntynyt joogan tielle lähtemisen myötä. Pauliina on lapsesta saakka ollut aulis jakamaan toisille omastaan, ja nyt hän kokee yhä vahvemmin, ettei hän tarvitse mitään, vaan kaikki on jo tässä. Siksi hän ajattelee, että samassa yhteiskunnassa elävien tulisi auttaa toisiaan – niiden, joilla on, tulisi antaa niille, joilla ei ole.

Hiljaisuuden taide

Sairaaloiden henkilökunnan kanssa työskennellessään Pauliinan silmään pisti se, että hoivatyötä tekevät naiset olivat todella poikki. Väsymys ja uupumus sai monet tekemään työtään kuin robotteina. Hän kuuli paljon negatiivisuuden kierteestä kertovaa uhripuhetta, sitä, että "ei tälle mitään voi, pakko vain jaksaa". Uupumus oli tuttua Pauliinalle itselleenkin erityislapsen vanhempana ja vakavan sairauden heikentämästä isästä huolehtijana.

Ymmärrys taiteesta ja kokemus meditaatiosta yhdistyivät Pauliinan mielessä ideaksi, joka lähti toteutumaan yhdessä tutun graafikon kanssa. Syntyi kokeileva ja moneen taipuva menetelmä, Art of Silence®️, joka yhdistelee läsnäoloharjoituksia luoviin menetelmiin yksilön tai yhteisön tarpeisiin sovitetusti. Pauliina lähti viemään uutta konseptiaan hoiva-alan työyhteisöihin, ja vastaanotto on ollut huikea.

Haluamme kaikki tuntea olevamme näkyviä, itsenäisiä, rentoja ja luovia, mutta ulkoisten vaatimusten ja paineiden alla emme löydä reittiä sinne. Läsnäolon ja luovuuden keinoja hyödyntäen Pauliina ohjaa valmennettavansa kohti paikkaa, jossa kaikki se hyvä, mikä meissä jo on, voi kasvaa vapaasti. 

Päästessään laskeutumaan hiljaisuuteen ja antamaan tilaa luoville ajatuksille ihmiset ovat hyvin nopeasti, muutamassa minuutissa, huomanneet, että juuri tätä he ovat kaivanneet. Itkun purkautuminen ei ole harvinaista Art of Silence -tuokioissa. Lyhytkin harjoitus, joka pysäyttää kiireen ja stressin, rauhoittaa hermoston ja keventää tunnetilan, tuottaa pitkäkestoisen vaikutuksen.

Pauliinan vivahteikas työ kulttuurin, taiteen ja henkisen hyvinvoinnin kentällä on jalostunut myös valmentamiseksi, joka perustuu Art of Silence -menetelmään. Kaikki hyvä minussa kasvaa -valmennus on suunnattu nimenomaan työikäisille äideille, jotka ovat kadottaneet yhteyden itseensä muista huolehtiessaan. Haluamme kaikki tuntea olevamme näkyviä, itsenäisiä, rentoja ja luovia, mutta ulkoisten vaatimusten ja paineiden alla emme löydä reittiä sinne. Läsnäolon ja luovuuden keinoja hyödyntäen Pauliina ohjaa valmennettavansa kohti paikkaa, jossa kaikki se hyvä, mikä meissä jo on, voi kasvaa vapaasti.

Pauliina myös luennoi edelleen taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista ja kouluttaa Visual Thinking Strategies -kuvantarkastelumenetelmää sekä Art of Silence®️ -menetelmää.

Pauliinan oma taiteenlaji on valokuvaus erityisesti luonnossa, joka sopiikin yhteen sen ajatuksen kanssa, joka hiljaisuuden taiteessa on keskeistä: että kaikki pysäytetään. Vuosi sitten Laajasalossa pidetyn Valo meissä -valokuvanäyttelyn teoksissa Pauliina käsitteli paranemisprosessia. Myös runous, kirjoittaminen ja musiikin tekeminen ovat hänen ilmaisukeinojaan, ja hän myös ohjaa intuitiivisen maalaamisen työpajoja.

Kun tapasin Pauliinan maaliskuussa Helsingin joogafestareilla, ja kuulin ensi kertaa Art of Silencesta, ajattelin heti, että tässä on jotain olennaista. Uskon, että tällaiset menetelmät ovat äärettömän tärkeitä interventioita nykyiseen elämisen tapaamme, jonka kestämättömyyden kyllä näemme ja koemme, mutta emme silti osaa sitä pysäyttää. Taide ja läsnäoleva pysähtyminen sen äärelle vetää vähitellen verhoja pois silmiemme edestä. Ihmisen on tärkeää tiedostaa ja tunnustaa se, että olemme kaikki pehmeitä sisältä. Kun rakennamme kovia kuoria, jäämme pimeyteen ja uuvumme. Avautuminen luovuudelle ja nyt-hetkelle on avautumista elämälle ja ilolle.

Lisätietoa:

• Luova Lapio
• Maa Nispruh Shambhavi, kirjoituksia henkisyydestä
• Isäni, Kaskelotti (Youtube)