Vapaasti elossa Elos Festeillä

07.08.2024

"Maistiainen sellaisesta maailmasta, jossa haluttaisiin elää koko ajan"

Littoistenjärven rannalla Kaarinassa järjestettiin viime viikonloppuna kuudetta kertaa Elos Fest, elossa olemisen elokuinen juhla. Tämän vuoden tapahtuman teemana oli Vapaus, jonka symbolina karjui liekehtivä leijona. Horoskoopeissa on Leijonan kuukausi meneillään, ja teemaan sopien sen energioihin kuuluu vapaa itseilmaisu, luovuus ja rohkeus. Leikkisyys ja voiman liekki. Nämä aspektit olivat vahvasti mukana työpajojen aiheissa.

Olin itse mukana Eloksessa nyt ensimmäistä kertaa, ja ehdin osallistua vain lauantaihin. Aikaisempien vuosien ohjelmiin verratessani huomaan, kuinka tarjonta on vuosi vuodelta kasvanut ja tiloja työpajoille tullut lisää. Kuitenkin Elos on edelleen tunnelmaltaan intiimi ja yhteisöllinen, mikä näkyy esimerkiksi perinteenä olleissa yhteisruokailuissa.

Elos on vähän kuin Natural High Healingin seesteisemmän luonteinen pikkusisko. Silti runsas ja antoisa. Artistien, eli työpajan vetäjien, järjestelytiimiläisten ja festarikansan kesken tuntui vallitsevan intiimi yhteys ja heimolaisuus: olemme tässä kaltaistemme kanssa, vaikka olisimmekin erilaisissa rooleissa. Yhden työpajan vetäjä voi luonnollisesti osallistua toisen vetämään työpajaan, eli vaihtaa roolia. Vapaaehtoisena tiimissä mukana ollut on samalla myös osallistuja. Yhteisruokailussa roolit putoavat ja samassa pöydässä istutaan saman todellisuuden äärellä.

Henkisyys on heimolaisuutta

Tällaisilla festareilla voi tuntea olevansa oman heimonsa kanssa. Se on tärkeä osa henkisyyttä. Usein henkiseen kasvuun liittyvän toiminnan integroiminen osaksi arkea tapahtuu pienin askelin. Alkuun se voi olla jotain, mitä lähdetään kokemaan arjen ulkopuolella oleviin tapahtumiin. Sellaisten ihmisten keskelle, joiden kanssa tuntuu, ettei tässä ole mitään outoa tai hävettävää. Vähitellen kutsu oman tien seuraamiseen vahvistuu niin, ettei pelko toisten tuomitsevista ajatuksista enää nouse esteeksi. Mutta silloinkin kokoontuminen yhteen samoilla aalloilla kelluvien kanssa on kohottavaa ja herättävää. Omat kasvun paikat saattavat nousta taas selvemmin näkyville, ja toisten tuella niitä uskaltaa katsoa syvemmälle.

- Elos Fest sai alkunsa halusta saada Turun seudulle henkisyyttä ja kehohyvinvointia lisäävä tapahtuma, kertoo toinen tapahtuman perustajista, Laura Freya Sillanpää. Idea tuli Jaakko Huokkolalta, ja yhdessä Laura Freya ja Jaakko luotsaavat runsasta vapaaehtoisten tiimiä, jonka voimalla tapahtuma saa vuosittain muotonsa. Tavoitteena on luoda tila, joka tukee ihmisten kasvua yhtä aikaa osana luontoa ja kosmisina olentoina, sydämien avautumista, yhteisöllisyyttä ja yhdessä olemista.

- Olemme halunneet luoda tilan, jossa saa maistiaisen sellaisesta maailmasta, jossa haluttaisiin elää koko ajan. Elää sielusta ja sydämestä, isosti kokien, nauttien ja väreilevästi. Että muistettaisiin, miksi ja miten ollaan elossa – yksin ja yhdessä, jatkaa Laura Freya.

Kaikenlaiset tunteet saavat tilaa tällaisissa tapahtumissa. Päällimmäisenä näkyy ilo, elämänhalu, riehakkuus ja yhteenkuuluvuus, joita piireissä istuminen, yhdessä laulaminen ja tanssiminen sekä parityöskentelyt korostavat. Hiljennymme itseemme, tunnemme mitä meissä liikkuu, ja sitten taas avaudumme, jaamme ja tarvittaessa pyydämme tukea. Myös vastustus, epämukavuus ja ahdistuskin ovat sallittuja. Vaikeita tunteita ei ole tarkoitus vältellä.

Eräs työpajan vetäjä puhuikin ruokapöydän ääressä siitä, kuinka tärkeää festivaaleilla on muistaa se, että joskus jollakulla saattaa mennä niin sanotusti yli. Joskus jokin työpaja voi nostattaa jollekulle jotain liikaa, ja silloin ei pitäisi vain tulla "heitetyksi" teltasta haahuilemaan festareille, vaan pitäisi löytää tuki, johon nojata hetkeksi. Moni työpajoja ohjaava muistuttaakin alussa, että osallistuja voi kätensä nostamalla ilmaista, jos kaipaa, että joku ottaisi koppia. Pajan jälkeen voi jäädä puhumaan ohjaajan kanssa, jos on tarve. Pienessä tapahtumassa tämäkin on helpommin mahdollista.

Itsensä kannatteleminen on tärkeää, kun innostuksen viemänä ohjautuu työpajasta toiseen. Liian monen intensiivisen työpajan käyminen peräjälkeen voi olla jopa vastuutonta itseään kohtaan. Vapauden toinen puoli on vastuu: mihin olen valmis tänään? Viisautta on asettaa itselleen intentio festaripäivään, kysyä, miksi tulin tänne ja mitä haluan tuntea tämän päivän jälkeen. On hyvä tiedostaa myös fear of missing out -fiiliksen vaikutus itsessään.

Vapauden ääniä työpajoissa

Oma festaripäiväni alkoi aikaisin aamulla Näen teidät ja vapaudun -pajassa, jossa Mariel Mansoniemi ohjasi perhekonstellaatioon pohjautuvia yksilö- ja pariharjoitteita. Valitsin katsottavakseni erään hankalan kokemuksen, joka on toistunut – tai tuntunut tulkintani mukaan toistuvan – useamman kerran lapsuudesta saakka. Tällä kokemuksella on selvä yhteys erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunteisiin. En tiedä, onko kyseisellä kokemuksella mitään ylisukupolvista taustaa, vai onko se oma "lohkareeni" (lohkareilla viitattiin pajassa niihin haasteisiin, joita jokaisella sukupolvella on, ja jotka kohtaamatta jäädessään siirtyvät eteenpäin tuleville polville). Näin kuitenkin harjoituksessa sen, kuinka olen vapaa suhteessa nykyiseen perheeseeni ja kykyyni luoda uutta. Mennyt kokemus voi vielä elää minussa esiin nousevien tunteiden muodossa, mutta uskallan nyt tuntea ne tunteet tietoisemmin, kohdaten ne niin kuin ne ovat.

Olin jälleen mukana myös Sonja Saagaian seremoniassa, kuten Natuilla, ja siinä kunnioitettiin elämän pyhyyttä ja ikiaikaista viisautta ytimiin menevän meditaation, äänen ja rumpumatkan kautta. Seremoniallisessa pajassa kiehtoo erityisesti se kokonaisuus, joka siinä luodaan eri elementeillä, tietty mystisyys, mielen tason ylittävä viisaus ja sielukas yhteys. Kun jokainen käyttää omaa ääntään yhteyden luomiseen sekä itseen että lahjana toisille, se, mitä syntyy, ei tunnu kakofonialta. Vaikka jokainen valitsee sävellajinsa vapaasti, rauhoittava harmonia on käsinkosketeltava.

Vapauden ja vastuun teemaa tutkittiin erityisen tarkasti Aliisan Ihmemaan tantrisessa työpajassa lauantai-iltapäivällä. Pareittain istuttiin pitkä tovi kysyen toiselta yhä uudelleen: Mitä on vapaus? Mitä on vastuu? Vastaukset nousivat nopeasti, ilman pohdintaa tai nokkeluutta. Kumpikin käsite sai ylleen sekä myönteisiä että haastavia piirteitä. Vapaus on joskus todella pelottavaa ja vastuu tuntuu ahdistavalta. Samaan aikaan vapaus on se, mitä eniten tavoittelee, ja vastuun kantaminen on olennainen osa ihmisenä kasvua. Iso kysymys, joka pajassa nostettiin esiin, oli se, miten voimme sitoutua ja pysyä samalla vapaina.

Lauantai-ilta venyi pitkäksi paviljongissa, jossa DJ Villikko tahditti parituntista Ecstatic Dancea. Vapaus kulminoituu tanssissa, jossa mieli vaikenee ja keho saa luvan jopa hiukan riistäytyä hallinnasta. Senkin jokainen saa tehdä omalla tavallaan, itseään ilmaisten. Liikkeen vapauttaminen aloitettiin jäljittelemällä omaa sisäistä leijonaa. Lattialla venyttelevä kissaeläin muuntautui vähitellen osaksi tanssivaa rihmastoa, ihmiskehojen toisiaan kohti hengittävää vyöryä.

Jokainen on elossa omalla tavallaan

Nautin ihmisten katselusta tällaisissa tapahtumissa. Heissä näkyy niin paljon kauneutta ja luonnonläheisyyttä. Moni on pukenut ylleen jotain merkityksellistä, koruja, sulkia, kasvomaalauksia. Ikähaitari on leveä, vauvoja kulkee mukana ja harmaita hapsia liehuu joukossa. Emme ole koskaan valmiita. Kasvun tarve säilyy läpi elämän, ja se on hienoa. Jokaisella on oma viisauden viipaleensa, jonka tuo mukanaan. Tarinamme näkyy meissä, mutta välähdyksinä pääsemme kurottamaan tarinan taakse siihen yhteiseen valoon, johon kuulumme.

Välillä halusin istua yksin kivellä metsän reunassa, järven äärellä. Mikä on kullekin meistä se luontaisin elossa olemisen tapa? Henkiseen elämisen tapaan liittyy helposti myös vertailua ja jäljittelyä. Sekin on osa matkaa kohti autenttisen itsensä kanssa linjautumista, mikä vie aikaa. Emme ole kaikki samalla tavalla henkisiä, emme tietenkään. Siksihän työpajojakin on niin monenlaisia: menetelmien, perinteiden ja viitekehysten moninaisuudesta etsimme kukin resonoivaa reittiä.

Tulevina vuosina festareiden intiimiys, ihmisläheisyys ja mahdollisuus siihen, että kaikki voivat olla lähellä ja läsnä aiotaan säilyttää olennaisena osana Eloksen luonnetta. Ohjelman syventäminen entisestään on tavoitteena, kuin myös kansainvälisyyden lisääminen. Laura Freya toteaa, että alusta saakka on ollut halu tarjota korkeatasoista ja laaja-alaista ohjelmaa, tummempia sävyjä unohtamatta. Joka vuosi opitaan lisää ja toiminta sujuvoituu sitä myöten.

Luon itselleni nyt intention, että ensi kesänä olen mukana Elos-heimossa koko viikonlopun osalta. Vielä isompi intentio silti on se, että vapaasti elossa oleminen väreilee arjessa kaiken taustalla koko ajan. Sillä se, mikä on totta festareilla, sen pitäisi olla totta muussakin elämässä. Kaikkien tunteiden salliminen, tuen saaminen, yhteisöllisyys, sydämen avautuminen, vapaus ja vastuu.