Tunteiden tykitystä Natural High Healing Festivaleilla

Neljä päivää esiäitien ja oman äänen äärellä

Keltaiset kumisaappaat kuljettavat minut kentälle, jonka ympärillä odottaa seikkailu. Avoimeen rakkauden kenttään on rajattu sen nimisiä tiloja kuin Dream Heaven, Eternal Flow, Highest Vision ja Colorful Celebration. Näissä tiloissa on mahdollisuus osallistua työpajoihin, jotka hellivät ja haastavat kehoa, mieltä, tunteita, sukulinjoja ja sisäistä kokemusta, koko ihmisyyttä.

Tänä vuonna 12. kertaa järjestetty Natural High Healing Festival on päihteetön ihmisenä olemisen juhla. Siellä humallutaan elämästä, yhteenkuuluvuudesta, myötätunnosta ja vapaudesta tuntea ja olla täysin aito. Se on jotain muuta, kuin minkä keskellä yleensä elämme arkea. Kupla, jonka sisällä voimme kokea välähdyksen siitä, mihin suuntaan voisimme viedä elämisen tapaamme ihan kaikkialla. Tämä on mahdollista.

Runsaudessaan pursuileva ohjelmatarjonta sisältää joogaa, meditaatiota, laulua ja äänenkäyttöä, tunnetyöskentelyä, tantraa, musiikkia, tanssia, luentoja ja vaikka mitä muuta. Ympyröin etukäteen muutaman työpajan, joihin ainakin haluan, mutta valinta tapahtuu lopulta hyvässä virtauksessa oman prosessini ohjaamana. Festivaalin teemaksi itselleni muodostuu vahvasti menneiden sukupolvien katsominen ja oman äänen tunteminen.

Kaikki alkaa kundaliinista

White Light Room, valkoisen valon huone, levittäytyy raukeana kivinavetan yläkerrassa, kun saavun tilaan torstai-iltapäivällä ensimmäisten joukossa. Mia Maljojoki ohjaa Ancestral Karma Release -nimisen työpajan. En ollut suunnitellut etukäteen tähän pajaan osallistumista. Valinta syntyi rannekejonossa yksinomaan pajan nimen perusteella. Siksi minulle tuli hyvin myönteisenä yllätyksenä se, että kyseessä on kundaliinimeditaatio. Matkaamme katsomaan esivanhempien karmaa mantrojen saattelemana.

Tuttujen aloitusmantrojen Adi Mantran ja Mangala Charan Mantran lisäksi istumme puolituntisen meditaation Miracle Mantraksi kutsutun Guru Ram Das Guru -mantran äärellä. Tulen johdatetuksi äidin puoleisen naisten linjan suuntaan. Liikutun, ja voisin istua tässä meditaatiossa loputtomiin. Työpaja on minulle lempeän vapauttava aloitus festareille.

Perjantaiaamuna tieni kulkee Mian toiseen istuntoon, jonka nimi on Re-New Self. Tällä kertaa herätellään kehoa päivään kundaliinijoogan liikkeillä ja hengitysharjoituksilla, jotka yhdistetään mantroihin. Hami Ham Brahm Ham -mantran myötä muun muassa heitämme tulihengityksen voimalla pään yli jonkin sellaisen asian, josta on jo aika päästää irti. Mian mukaan minuutin tulihengitys aamuisin on kuin kupillinen kahvia – oman voiman keskuksemme navan alueella herää ohjaamaan päiväämme hyvään suuntaan. Koska olen jo valmiiksi ehdollistunut aloittamaan päiväni kundaliinijoogalla, olen tästä työpajasta erityisen kiitollinen. Olo on sen jälkeen uudistunut, tilava ja tasapainotettu.

Vaihdan Mian kanssa muutaman sanan pajan päätyttyä. Mia on korutaiteilija ja asuu Münchenissä. Kundaliinijoogan ohella hän ohjaa naisten piirejä ja tekee Sat Nam Rasayan -hoitoja. Hän näkee, että kundaliinijooga on jotain, jonka pariin ihminen tulee usein siinä vaiheessa, kun elämässä on iso kriisi, jonka keskellä kaikki tuntuu pelkältä pimeydeltä. Kundaliinijoogaa opetetaan Mian mukaan myös vankiloissa, koska se antaa uutta toivoa. Sen kautta pimeyteen aukeaa halkeama, josta valo alkaa lisääntyä, ja muutos mahdollistuu. Mia mainitsee Aadays Tisai Aadays -mantran (puolen tunnin mittaisena) olevan jotakin, minkä voimaan voi luottaa silloin, kun mikään muu ei auta. Harjoitusten ja hoitojen tarkoitus on antaa ihmiselle rohkeutta tehdä asioita eri tavalla ja ottaa vastuu omasta muutoksestaan.

Nyt auki menneisyyden kahleet ja tunteiden lukot

Perjantaina ajaudun niinikään suunnittelematta ja pajan nimen perusteella Elina Jaatisen Vapaudu sukusi kahleista -sessioon. Menneisyyden tietoinen tarkastelu on noussut minulle työksi, jota kohti hakeudun halukkaasti. Tuntematta etukäteen Elinan tapaa fasilitoida tunnetyöskentelyä olen ällikällä lyöty matkasta, jonka läpi hän ohjastaa toistasataa ihmistä festarien suurimmassa teltassa.

Mikä tunteiden vyöry teltan sisällä humisee – ja kuitenkin on turvallista. Mahtipontinen musiikki saa työpajan etenemään kuin elokuva. Sellainen se tavallaan onkin, jokaisen osallistujan sisällä pyörivä filmi. Kuuntelemme sisäisiä lauseitamme, joita meille on joskus sanottu; heitämme ne kuviteltuun nuotioon sanomalla ne ääneen. Käännymme taakse katsomaan esivanhempia, kuuntelemme, mitä he meille sanovat nyt. Kuulen heidän sanovan jotain myös toisilleen. Näen esiäidin jostain niin kaukaa, ettei kukaan enää tiedä hänen nimeään. Käännyn eteenpäin ja annan oman pienen itseni kasvaa ja sulautua tähän nykyiseen.

Olen niin vaikuttunut Elinan työpajasta, että osallistun lauantaina ja sunnuntaina käsiäni innosta hieroen Elinan muihinkin pajoihin, Authentic Inner Poweriin ja Rakkauden vallankumoukseen. Samanlaisen kokemuksellisuuden ja toisten ihmisten kautta itsensä kohtaamisen avulla tarkastellaan ensin itseä koskevia uskomuksia, sitten käsitystämme rakkaudesta. Pudotamme rooleja ja haarniskoita. Otamme tunnustellen askeleita pelosta kohti rakkautta.

Kuinka ihanaa tunnetyöskentely voi olla! Kuinka taivaallista on saada tunteet esiin ja antaa niiden näkyä, jakaa suuren ihmisjoukon keskellä yhdessä kaikkea sitä, mikä meille jokaiselle on vaikeaa. Emme todellakaan ole yksin, kukaan meistä.

Voi ajatella sen olevan sattumanvaraista, kenen kohdalle pysähtyy silloin, kun ohjaaja kehottaa ottamaan kuljeskelevan ihmismassan keskeltä parin. Näillä festareilla mikään ei kuitenkaan tunnu sattumanvaraiselta. Kaikki on tarkoitettu. Jokainen on tullut tekemään omaa pyhää prosessiaan, ja täällä ne kietoutuvat toisiinsa.

Lauantain iltapuolella koittaa sen työpajan aika, jonka olin etukäteen ympyröinyt vahvimmin: Elina Mikkolan ja Rubén Nagoren perhekonstellaatiopaja nimeltä This Ends With Me. Olen tutustunut Elinaan ja Rubéniin heidän yhteisen Kaminun-yrityksensä kursseilla aiemmin, ja juuri alkuviikolla ennen festareita olin mukana Elinan vetämässä Rebirthing Breathwork -hengitystyöpajassa.

Perhekonstellaation kautta katsotaan sukupolvet ylittäviä traumoja ja sitä, miten rakkaudesta vanhempiamme kohtaan toistamme samoja malleja ja niihin liittyviä haasteita läpi elämämme. Elina ja Rubén ohjaavat asettamaan tietoisen intention yhdessä tehtävälle harjoitukselle. Intentio ei ole toive eikä edes tavoite, vaan se on se olotila, jonka haluamme saavuttaa silloin kun tavoitteemme toteutuu. Miltä minusta tuntuisi silloin, jos haluamani muutos toteutuisi? Kun olemme tietoisia intentioistamme, ne saavat energian elämässämme liikkeelle. Energian liike on yhtä kuin muutos.

Teemme kolmen hengen ryhminä konstellaatioharjoituksen. Jokainen on vuorollaan se, joka työskentelee oman teemansa kanssa, se, joka edustaa toisen teemaa ja se, joka tarkkailee sivusta työskentelyä. Aivan käsittämätöntä, miten tämä toimii! Jokaiselle ryhmässämme kokemus on voimakas ja todenmukainen. Isot tunteet saavat taas nousta pintaan. Kaikelle on tilaa ahtaammassakin teltassa.

Mitä tykitystä! Jossain vaiheessa viikonloppua kysynkin itseltäni: Mitä oikein teen itselleni? Kuinka paljon tunnetyöskentelyä ihminen voi yhden viikon sisällä tehdä? Olo on kuitenkin lähinnä vähän väsynyt. Vaikuttaa siltä, että hermostoni on ihan tyytyväinen. Ehkä se onkin odottanut, että se saisi oikein kunnolla huomiota.

Taiteen ja äänen alkuvoima

Taide on komeasti mukana Natural High Healing Festivaleilla. Yksi tiloista, joissa työpajoja pidetään, on Art Cave, jossa tänä vuonna maalauksiaan esittelevät muiden muassa Suvi Ritvanen ja Anniina Rentola, joiden upeita töitä olen ihaillut Instagramissa. Venus Loungessa on feminiiniä aistillisuutta huokuvia teoksia, ja sen vieressä Minja Kolehmaisen Päästä irti -installaatio, puuveistos, jonka tekemisessä syntyneisiin puulastuihin kävijät saavat kirjoittaa vastauksia siihen, mistä haluaa päästää irti.

Hetken johdattamana päätän osallistua Marianne Valonlehdon kollektiivisen maalaamisen sessioon. Hän ottaa muutaman ihmisen kerrallaan virittäytymään läsnäoloon ja luovuuteen meditaation ja Vedic Art® - piirtämisharjoituksen avulla. Tämän jälkeen saa siirtyä maalaamaan isolle kanvaasille valitsemillaan väreillä. Kanvaaseja on vain kolme. Niistä muodostuu viikonlopun aikana moniulotteisia kollektiivisia teoksia. Ihanaa päästä hetkeksi vapaasti kulkevan siveltimen varteen ja lisätä teokseen oma äänensä.

Kolmena päivänä osallistun Sonja Saagaian ohjaamaan alkuvoimaisen äänen työpajaan sekä naisten seremoniaan ja kulkueeseen. Torstai-iltana Tiipiin nuotionsavussa kuulemani tarina Sonjan omasta matkasta ja muutoksesta oman äänen voiman löytämisessä koskettaa. Yhdessä Janne Passiniemen kanssa Sonja kannattelee tilaa, jossa äänen uskaltaa päästää valloilleen. Haastan itseäni heittäytymään äänen tuottamiseen turvallisen ihmisjoukon suojassa. On yllättävän helppoa pysytellä omilla ohimoilla värisevän soinnin parissa, vaikka ympäröivä volyymi kasvaa korviahuumaavaksi.

Perjantaina naiset kerääntyvät avoimen Highest Vision -teltan ympäristöön laulamaan ja nousemaan mielikuvissaan vuorelle. Seison paljain jaloin kalliota vasten ja tunnustelen, millaista on olla "nainen kuin vuori". Tukkaa ja telttakankaita hulmuttava tuuli sopii hienosti hetkeen.

Sonja kertoo, kuinka Veden voima -laulu syntyi hänessä, kun hän seisoi Salossa sijaitsevan Kultalähteen äärellä jokin aika sitten. Hän koki laulussa vahvan puhdistavan vaikutuksen ja naiseuden energian. Nyt mantraamme naisjoukolla tuota laulua kävellessämme festarialueen halki kohti päälavaa. Lavalle noustuaan Sonja kutsuu kaikkia naisia alueella liittymään juhlaan. Vähitellen luonnonvoimainen joiku vaihtuu bilebiiteiksi ja tanssimme täysillä.

Vielä lauantaiaamuna palaan Sonjan ja Jannen äänimaisemiin. Tutkimme, millaista ääntä sydämemme kaipaa, ja annamme kahteen ryhmään jakautuneena toisillemme lahjan laulamalla kuin äiti tuudittaisi lasta. Sonjan läsnäolossa onkin jotain hyvin äidillistä. Siinä tuntuu lohdulliselta olla ja kokea, kuinka monelle meistä oman äänen hyväksyminen ja siihen luottaminen vaatii työtä.

Festariseurana oleva taiteilijaystäväni pohtii, että alkuvoimainen äänenkäyttö muistuttaa maalaamista: ajattelu loppuu ja sitä antaa vain tulla mitä tulee. Puhdasta ilmaisua.

"Tunnen ja olen sen sijaan, että ajattelen."
- Sonja Saagaia/ Janne Passiniemi

Äänensä voi saada maailmassa kuuluviin muillakin tavoin kuin kirjaimellisesti äänihuulia käyttämällä, mutta Sonja vahvistaa uskoani siihen, että kun ääni kulkee kurkusta vapaasti, kaikenlainen ilmaisu vahvistuu ja syvenee. Luova voima on yksi – se on riippumaton ilmaisun tavasta.

Kasvun materiaalia

Festarien päättyessä olo on kiitollinen ja kylläinen. Nämä tuhannet omaan kasvuunsa ja yhteiseen maailman muuttamiseen sitoutuneet ihmiset ovat luoneet tämän taianomaisen kokonaisuuden. Vaikka ahnehdinkin tusinan verran työpajoja, välillä on ollut hyvä vain katsella ohikulkevia ihmisiä ja istua hiljaa integroimassa kokemaansa.

Paluu arkeen tällaisilta festareilta ja retriiteiltä voi joskus tuntua siltä, että "onko tässä pakko nyt kohdata taas se tosielämä". Tällä kertaa se tapahtui kuitenkin melko smoothisti. Sain festareilta mukaani erään hyvin merkittävän intention, alitajunnasta tietoisuuteen nousseita ymmärryksen siemeniä sekä oivalluksen siitä, mistä henkisessä kasvussa oikeastaan on kysymys.

Se, mitä haluamme elämässämme muuttaa, on meille jokaiselle kuuluvaa kasvun materiaalia. Meihin kaikkiin iskostuu lapsuudessa ja ylisukupolvisten lojaliteettien kautta niitä uskomuksia ja tunnelukkoja, jotka tuottavat meille halun muuttaa elämäämme silloin, kun emme voi hyvin. Olen tuntenut tarvetta yrittää säästää omia lapsiani "vääriltä" uskomuksilta ja muulta taakalta. Se ei ole mahdollista. Heidän kuuluu saada se kantamus, joka heille kuuluu – heidän kasvun materiaalinsa. Voin helpottaa heidän polkuaan ainoastaan tekemällä oman työni minulle annetun materiaalin kanssa.

Siihen Natural High Healing Festival tarjosi megalomaanisen mahdollisuuden. Kiitos.