Tunteet ovat elämänkaaren värejä

Tunnevyöhyketerapia avaa eheyttävän yhteyden kehon muistiin

Mikä ihmisen elämässä voisi olla tärkeämpää kuin työskentely tunteiden kanssa? Tätä mietin, kun lähden jatkamaan aurinkoista päivää käytyäni ensimmäistä kertaa tunnevyöhyketerapiassa.

Minussa heräsi kiinnostus tunnevyöhyketerapiaa kohtaan, kun aiemmin keväällä kuuntelin Miehen mieli -podcastin jaksoa, jossa psykoterapeutti Johanna Pesola kertoo löytäneensä kyseisen hoitomuodon ja havainneensa sen puhuvan vahvasti samaa kieltä perhekonstellaatiomenetelmän kanssa. Perhekonstellaatio on vuoden verran ollut minulle aihe, josta olen himoinnut tietoa ja ymmärrystä kuin auringonkukka valoa – siitä lisää tulevissa kirjoituksissa.

Tarina nousee kehosta

Tunnevyöhyketerapeutti Mari Sipilä kertoo, että tunnevyöhyketerapia pohjautuu elämänkaariteoriaan, jonka mukaan kaikki kokemukset elämän aikana jättävät jälkensä kehon muistiin. Keho muistaa paljon sellaista, mistä emme mielen tasolla ole tietoisia. Tunteet, joita emme ole nähneet ja kohdanneet ilmoittavat itsestään oireiden, kipujen ja hermoston epätasapainon kautta. Traumat ovat traumoja vain niin kauan kuin niitä ei tunnisteta, tiedosteta eikä päästetä ulos kehosta.

Varasin ajan Marille, koska olen vuosia sitten identifioinut itseni tunneherkäksi ja pitänyt tätä ominaisuutta syynä moniin haasteisiin elämässäni. Varsinkin perheen perustettuani olen lukuisat kerrat jäänyt jumiin ajatukseen siitä, että "en kestä tätä", että kaikki ympäristöstä tulvivat ärsykkeet ja toisten ihmisten tunnereaktiot ovat liikaa hermostolleni, enkä aina onnistu sen säätelyssä. Kouluttautuminen mindfulnessin ja tietoisuustaitojen parissa on auttanut paljon, mutta jossakin syvällä tuntuu yhä olevan jotain, mistä en ole saanut otetta. Tämä on yksi syy siihen, että kiinnostuin viime vuonna niin valtavasti perhekonstellaatiosta – se on menetelmä, jonka avulla voi päästä todella syvälle, niin syvälle kuin uskaltaa. Ja nyt myös tunnevyöhyketerapia vaikuttaa yhtä voimalliselta.

Marin hoitohuone sijaitsee Kaarinassa, lähellä Turun rajaa 110-tien varrella. Avarassa tilassa odottaa lämmin ja lempeä vastaanotto. Istun vaalealle sohvalle ja Mari ottaa esiin haastattelulomakkeen. Sen avulla käymme läpi tarinaani. Elämänkaariteoria, jonka tunnevyöhyketerapian kehittäjä Antti Pietiäinen hahmotteli 1990-luvulla, rakentuu 18 vuoden sykleistä. Sen mukaan samankaltaiset tapahtumat toistuvat elämässä sykleittäin, jos niihin liittyviä tunteita ei ole tunnistettu ja purettu. Kun olemme valmiit kohtaamaan tunteemme ja heittäytymään niiden kokemiseen, löydämme ennen pitkää anteeksiannon, jonka kautta voimme lopulta tuntea aidon itsemme, rakkauden, ilon ja rauhan.

Mari kyselee tapahtumista elämäni eri ikävuosilta. Mitä koin alle kouluikäisenä, miltä koulunaloitus tuntui, miten elämä sujui 11-vuotiaana, entä mitä tapahtui 23-vuotiaana. Koska olen nyt 40, olen elämänkaaressa ikään kuin 4-vuotias (40-18-18=4). Sen ikäinen kokee itsensä monesti kaikkivoipaiseksi, ja tunnistankin, että ryhdyttyäni juuri päätoimiseksi yrittäjäksi, minulla on innostushuumassani ollut välillä sellainen tunne, että pystyn melkein mihin vain.

Mari kartoittaa myös vanhempien syntymävuodet, sisarukset, sairaudet ja itsehoitomenetelmät. Kerron tarinaani polveilevasti, enkä puhuessani huomaa mitään selviä toistuvuuksia. Haastattelun tarkoitus ei ole se, että alkaisimme tehdä tulkintoja ja keksiä syy-yhteyksiä. Tarinan läpikäyminen ennemminkin palvelee omaa kehoani. Nostan tietoisuuteen asioita, jotka eivät muuten olisi muistin pinnalla. Vaikka puhumme pitkään, ainakin tunnin, kyse ei ole keskusteluterapiasta, vaan prosessin käynnistämisestä oman kehoni viisauden käyttöön.

Keho tietää, minkä verran se jaksaa kerralla, ja ottaa tauon, kun on sen aika. 

Mari Sipilä löysi TVT:n jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Alkuun hän kokeili sitä ystävän innoittamana, ja avioeronsa myötä hän päätti lähteä kunnolla purkamaan tunnekerrostumiaan. Hän janosi lisää tietoa, ja kun vuonna 2012 ilmoitus Turussa käynnistyvästä tunnevyöhyketerapian koulutuksesta osui eteen, se oli sitä myöten menoa.
- Urheilutaustani vuoksi ihmisen kehollisuus on aina kiinnostanut minua, ja tämä menetelmä on niin avaava juuri siksi, että olemme niin kehollisia olentoja, Mari kertoo.
Hän poti nuorempana rasitusastmaa, mutta se hävisi täysin TVT:n aloittamisen jälkeen.
- Tämän hoitomuodon kanssa käy niin, että kun arkun avaa, sitä ei enää kiinni saa. Paluuta ei ole. Mutta välillä on pidettävä lomaa prosessoinnista. Keho tietää, minkä verran se jaksaa kerralla, ja ottaa tauon, kun on sen aika.

Lempeästi isojen asioiden äärelle

Kun haastattelulomake on käyty loppuun, hoitopöytä pehmeän peiton kera kutsuu. TVT on rentouttavaa kehonhoitoa, jossa avataan lempeästi sitä, mikä kehosta nousee. Oloni on hyvä, tuntuu helpolta käydä selinmakuulle rennosti. Mari aloittaa niskasta. Pääni lepää painavana Marin käsien varassa. Päätä hieroessaan Mari löytää kipeän kohdan aivan päälaelta. Hän käy läpi korvien vyöhykeradat, ja lopuksi käsitellään kädet. Jalkoihin emme mene tällä kerralla.

Jatkamme juttelua hoidon aikana, mikä on kokemukseni mukaan harvinaista kehoterapioissa. Puhumme lapsista ja muistakin haastattelun aikana nousseista aiheista. Välillä Mari kysyy, millainen oloni on. En huomaa muuta kuin rentouden, keskustelumme aikana kasvaneen hyväksynnän sitä kohtaan, mitä olen kokenut ja mitä tällä hetkellä käyn elämässä läpi.
- Nykyään ihmiset ovat aika valmiita tunnetyöskentelyyn. Moni tiedostaa käyttäytymistään ohjaavia malleja ja reaktioitaan. Kehomieliyhteys on jo löytynyt monella, joka tähän hoitoon hakeutuu, Mari sanoo.
- On hyvä, että on tiedossa jokin fokus, johon hoidossa keskitytään. Silloin sen kanssa pääsee paremmin eteenpäin.

Tunnevyöhyketerapiassa käyntikertojen määrä riippuu täysin asiakkaan tarpeista ja valmiudesta prosessiin. Jonkun kohdalla voidaan muutaman käynnin jälkeen todeta, että se oli siinä, toinen taas saattaa käydä pari vuotta. Prosessi vaatii aikaa, ja merkitystä on myös sillä, kuinka paljon pystyy kotona itsenäisesti työstämään asioita käyntikertojen välillä. Kuukauden välein on hyvä tahti, ja jo mainittua prosessointilomaa on myös syytä muistaa pitää, sillä tunteiden kanssa työskentely ei ole suoritus. Toisinaan mennään rytinällä, ja sitten tauotetaan.

Vakavat mielenterveysongelmat, kuten psykoosi, ovat este tunnevyöhyketerapiassa käymiselle. Syöpäsairaille, joilla hoidot ovat päällä, sitä ei myöskään suositella, vaikka on myös niin, että joskus jonkin syvän tunneasian selvittäminen voi jopa parantaa taudista.

"Nykyään ihmiset ovat aika valmiita tunnetyöskentelyyn. Moni tiedostaa käyttäytymistään ohjaavia malleja ja reaktioitaan. Kehomieliyhteys on jo löytynyt monella, joka tähän hoitoon hakeutuu."
- tunnevyöhyketerapeutti Mari Sipilä

Mitä sitten voi ja kannattaa tehdä kotona TVT-istuntojen välillä? Tärkeää on kehon kuuntelu. Kehoterapiat kasvattavat ihmisen kehotietoisuutta muun muassa siksi, että kun tunneprosessiin on lähtenyt, ei kehon viestien ohittaminen enää houkuta niin paljon. Kun huomaa kehon reagoivan, on hyvä jäädä seurailemaan, mitä sieltä on nousemassa kohdattavaksi. Kun kokee tunteita, vaikkapa pelkoa, on hyvä uskaltaa tutustua siihen, miltä tämä pelko nyt tuntuu. Kirjoittaminen on mainio tapa olla tunteidensa äärellä ja antaa aikaa tutkiskelulle. Myös uniensa sisältöön kannattaa kiinnittää huomiota.

Maadoittuminen auttaa pysähtymään kehon kuunteluun. Yleisiä tunteiden puhdistumisen merkkejä kehossa ovat päänsärky, kuume ja vatsatauti. Jos tällaisia oireita ilmenee, ei ehkä kannata heti rynnätä lääkekaapille, vaan mieluummin antaa keholle mahdollisuus kertoa, miten oire liittyy paranemisprosessiin. Lääkettä voi toki ottaa, mutta ehkä vasta sitten, jos tunteen tutkimisen jälkeen vielä kokee siihen tarvetta.

Buustia prosessiin

TVT-istuntoni aikana ei pulpahtanut pintaan mitään isoa möykkyä, joka olisi esimerkiksi saanut itkun virtaamaan. En sellaista oikeastaan odottanutkaan, sillä itkuherkkänä en ole kyyneltuotantoani juurikaan tukkinut. Se, mihin apua hain, oli ennemminkin juuri niiden isojen, itkukohtauksia aikaan saavien tunneaallokoiden salliminen. Sisäisen turvan vahvistaminen siihen, että kyllä elämä saa tuntua – elämän värit saavat räiskyä. Ja myös sen sisäistäminen, että ei ole minun asiani pelastaa muita ihmisiä heidän tunteiltaan.

Puhuimme alussa Marin kanssa siitä, miten tämän sukupolven naiset ovat urakalla lähteneet työstämään ylisukupolvisia tunnetaakkoja. Sodasta tulleet sulkeutuneet miehet jättivät sen perinnön, että tunteista ei puhuta. Naiset kannattelivat koko perheen tunnedynamiikkaa pystymättä työstämään ja eheyttämään vaiettuja haavoja. Nyt on tullut aika lopettaa kieltäminen ja antautua ihmisyyden ytimeen vievälle matkalle, joka kulkee tunteiden tuntemisen kautta.

Pohdittavakseni jäi myös Marin näkemys siitä, että lähes kaikki oireet ja häiriöt olisivat todennäköisesti purettavissa tunnetyöskentelyllä. Mitä tämä voisi tarkoittaa suhteessa somaattisiin sairauksiin, fyysisiin oireisiin tai jopa neurologisiin häiriöihin? Tänä päivänä on paljon puhetta hermostosta, traumoista ja ylisukupolvisista taakoista. Etsimme yhä enemmän vastauksia siihen, mistä mikäkin johtuu – etsimme henkistä vapautta, joka vapauttaisi myös kehomme kaikesta siihen kasautuneesta jumituksesta ja jännityksestä.

Olen itse havahtunut siihen, että kun olen samaistunut erityisherkkyyden käsitteeseen, olen alkanut perustella käytöstäni ja reaktioitani sillä, että "en voi tälle mitään, koska olen erityisherkkä". Siinä on syytä olla tarkkana. Marin mukaan käyttäytymisemme on aina sen mukaista, mitä meissä on sillä hetkellä meneillään, mikä on hermostomme tila, pystymmekö sallimaan tunteita, miten lapsuutemme ja ylisukupolviset asiat vaikuttavat meissä. Jos käytöksemme on epärakentavaa, mitä voimme tehdä muuttaaksemme sitä? Nojautuminen johonkin piirteeseen tai diagnoosiin voi toisinaan tarkoittaa sitä, että välttelemme vastuuta itsestämme. Kuten tiedetään, vapaus tarkoittaa vastuun ottamista, mutta yhtä lailla toisinpäin, vastuu tarkoittaa vapautta. Kun uskallamme ottaa tunteistamme täyden vastuun, saamme vapauden.

Onneksi meille on annettu elämä aikaa käydä näitä asioita läpi, tutkia ja oppia. Prosessi jatkuu...

Lisätietoa:

• Kehotunneterapia Mari Sipilä
• Miehen mieli -podcast
• Antti Pietiäisen kirjat Tunne, antitunne, perimä : johdanto tunteiden dynamiikkaan & Tunneperimä ja identiteetti : kymmenen matkaa minäksi 

Kirjoitus ei sisällä kaupallista yhteistyötä.