Perhekonstellaatio kaataa esteitä läsnäolon ja rakkauden tieltä

Henkinen polkuni alkoi näyttää menosuuntaan jollain lailla laveammalta siinä kohtaa, kun elämä johdatti minut eräälle luennolle Rakkaudesta hyvinvointiin -messuilla Lohjalla huhtikuussa 2023. Seisoin portaikossa ja arvoin, mennäkö yläkertaan luennolle vai alakertaan kokeilemaan jotakin tarjolla olevista hoidoista. Yläkerta kutsui enemmän, vaikken ollut oikeastaan kuullutkaan luennon aiheesta aiemmin: kvanttikonstellaatio.

Perhekonstellaatiosta olin kuullut, mutta en tiennyt, mitä se käytännössä on. Luennolla opin, että perhekonstellaation kehittäjä, saksalainen psykoterapeutti Bert Hellinger (1925-2019) vei menetelmää eteenpäin elämänsä loppuvaiheessa ja tätä myöhempää versiota kutsutaan kvanttikonstellaatioksi.

Versioissa on joitakin eroja, ainakin se, että kvanttikonstellaatiosessiot ovat usein paljon nopeampia kuin perhekonstellaatiot. Tässä vaiheessa minulle on oikeastaan yhdentekevää, kummasta on kyse. Konstellaatio kuin konstellaatio – se on hämmästyttävä menetelmä.

Ketä sinä katsot?

Jokin tässä menetelmässä jysähti minuun. Sukelsin luennon jälkeen hankkimaan tietoa konstellaatioista, ja havaitsin, että Suomen konstellaatioskene on varsin pieni. Messuilla luennon pitänyt Solja Suoheimo on alun perin Suomen ainoa kvanttikonstellaattori; nykyään hän kouluttaa vuosittain uusia tekijöitä menetelmän pariin. Tietoa hakiessani löysin lisäksi perhekonstellaatioiden parissa työskentelevän pariskunnan Elina Mikkolan ja Rubén Nagoren, sekä Jani Romanin. Jani on yhteiskunnallisten konstellaatioiden pioneeri ja kouluttaa perhekonstellaatio-ohjaajia. Hän myös tekee konstellaatioiden vaikuttavuudesta tieteellistä tutkimusta.

Muutaman viikon sisällä Lohjan luennosta olin jo osallistunut Soljan kvanttikonstellaatioistuntoon verkossa ja Elinan ja Rubénin verkkokurssille, jossa käsiteltiin parisuhdetta systeemisestä näkökulmasta. Systeemisyydellä viitataan siihen, että perhe on systeemi, jossa kaikki nykyiset ja jo kuolleet jäsenet ovat yhteydessä toisiinsa. Aiempien sukupolvien kohtaamat traumaattiset tapahtumat, jotka ovat jääneet käsittelemättä, ilmenevät perhesysteemissä erilaisina haasteina ja vaikeuksina. Konstellaatiotyöskentelyn avulla tuo alkuperäinen trauma voi tulla nähdyksi ja parannetuksi.

Uskon, että hurahdin konstellaatioihin niin äkillisesti, koska tunnistin sen vahvistavan jotain, mitä olin jo aavistellut: että tietyt haasteet, jotka omassa elämässäni tuntuvat toistuvan, eivät ole täysin ratkaistavissa tietoisen mielen tasolla. Taustalla vaikuttaa jotakin suurempaa, laajempaa, yllättävämpää.

Opin kvanttikonstellaatioita tehdessäni, että jokin estää minua olemasta todella läsnä, vaikka mindfulnessin ja muun tietoisuusharjoittelun myötä olinkin aiempaa kykenevämpi tuomaan itseni kehollisesti tähän hetkeen. Todellinen läsnäolo on mahdollista kuitenkin vasta, kun olemme päästäneet irti siitä lojaalisuudesta menneitä sukupolvia kohtaan, joka saa meidät tiedostamattomasti katsomaan menneisyyteen.

"Nykyhetkessä eläminen on ratkaisu kaikkiin ongelmiin."
- Solja Suoheimo

Nykyhetkessä eläminen tarkoittaa vastuun ottamista, eli aikuisuutta. Silloin emme toimi lapsuuden täyttymättä jääneiden tarpeiden ohjaamana, emmekä pyri kontrolloimaan muita ihmisiä ja elämää. Otamme vastuun siitä, mikä on totta nykyhetkessä, tunteistamme, ajatuksistamme, toimintamalleistamme. Siitä mikä meitä ohjaa. Menneiden sukupolvien ja ylipäätään muiden ihmisten syytteleminen päättyy.

Pystyn nyt näkemään sen, kuinka menneisyys on aina vetänyt minua jollain lailla puoleensa. Suhteeni päiväkirjan kirjoittamiseenkin kertoo siitä jotain: vaikka näen kirjoittamisen myös eheyttävänä ja menneisyyden mallien tiedostamista edistävänä toimintana, se toisaalta vetää katsomaan taaksepäin. Oma menneisyyteni tosin on vain pieni kaistale siitä menneiden sukupolvien liehuvasta viitasta, jonka uumenissa istun.

Siksi on kiehtovaa, että Jani Roman on koulutuksissaan päätynyt yhdistämään perhekonstellaation ja mindfulnessin. Opiskelin viime talven Janin Pyhä läsnäolo -koulutuksessa, jossa hyväksyvä tietoinen läsnäolo loi kannattelevat perustukset konstellaatiotyöskentelylle. Näiden kahden menetelmän yhdistävä rajapinta on pyrkimys hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on. Mindfulnessissa se tapahtuu kehon – hengityksen ja aistimusten – tiedostamisen kautta. Perhekonstellaatiossa se tapahtuu enemmän mentaalisesti sanomalla kyllä kaikelle sille, mikä oli ja on. Sanomalla kyllä elämälle.

Kenttä kertoo

Kun konstellaatiota tehdään ryhmässä, yksi ihminen kerrallaan astuu oman teemansa (haasteen tai muun elämäänsä liittyvän aiheen kanssa, jota haluaa käsitellä) äärelle. Hän valitsee ryhmästä ihmisiä edustamaan perheensä tai sukunsa jäseniä. Ryhmäläiset eivät välttämättä tiedä mitään näistä henkilöistä, joita edustavat, mutta kehotietoisesti impulssejaan kuunnellen he alkavat ilmaista kyseisen perhesysteemin dynamiikkaa. He liikkuvat tai seisovat paikallaan ja antavat kehonsa reagoida tarvittavilla tavoilla intuitiivisesti. Näistä reaktioista konstellaation ohjaaja tekee havaintoja siitä, mikä perhesysteemissä on jäänyt tiedostamatta tai kohtaamatta. Tarkentavilla kysymyksillä hän auttaa asioita piirtymään esiin.

Kuinka tämä voi olla mahdollista? Rationaalinen mieli pistää tässä kohdin hanakasti hanttiin. Missään ei ole järkeenkäyvästi selitetty, kuinka edustajat voivat alkaa tuntea ja kokea kaukaisten, heihin itseensä liittymättömien henkilöiden tunteita ja suhteita toisiinsa. Solja Suoheimo puhuu morfisesta kentästä, joka näyttää asioita. Kyse tuntuisi olevan jostakin, minkä voimme harjoituksen myötä oppia havaitsemaan intuitiolla – luottamaan, että meille kerrotaan.

Olen ollut nyt useita kertoja edustamassa toisten konstellaatioissa. Aluksi koin epävarmuutta, voinko luottaa kehoni tuntemuksiin: miten voin tietää, ovatko ne vain omia liikahduksiani, vai tuntemattoman suvun jäsenen näkymättömyydestä nousevia viestejä? Entä jos en tunne oikeastaan mitään? Teenkö jotain väärin?

Epävarmuus alkaa kuitenkin vähitellen väistyä. Sitä vain luottaa. Konstellaation ohjaajalla on luonnollisesti suuri merkitys. Hänen tulkintojensa selkeys auttaa antautumaan kehollisesti prosessille, jossa omat ajatukset ovat sivuseikka.

Konstellaatioprosessi on hidasta avautumista. Tuskin yhden istunnon aikana kenelläkään vielä koko vyyhti aukeaa. Istunto on hetki, jonka aikana katsotaan syvälle niihin alitajuisiin dynamiikkoihin, jotka elävät meissä ja vaikuttavat arkiseen toimintaamme. Toisten ihmisten konstellaatioissa edustajana toimiminen tai pelkästään niiden seuraaminenkin voi olla hyvin eheyttävää myös itselle. Siinä huomaa, kuinka samanlaisista asioista loppujen lopuksi kärsimme, kuinka yhteisiä tragedioita meillä kaikilla on. Yksityiskohdat vaihtelevat, mutta pohjimmiltaan kyse on usein aivan samasta kokemuksesta. Usein kyse on jostakin, mikä on suljettu perhesysteemin ulkopuolelle, ja haasteet elämässämme pyrkivät kääntämään katseemme tätä asiaa kohti, jotta se tulisi vihdoin nähdyksi. Se voi vaatia monta sukupolvea, kunnes löytyy se yksilö, jolla on valmius katsoa. Katsomalla voimme eheyttää seitsemän sukupolvea eteen- ja taaksepäin.

Ketään ei voi pelastaa

Konstellaatioprosessi on itsetutkimusta. Sen terapeuttinen vaikutus perustuu alitajuisten mallien tiedostamiseen ja sen seurauksena tapahtuvaan eheytymiseen ja itsetuntemukseen. Vastuun ottaminen oman elämän haasteista ja suunnasta saa meidät voimaan paremmin.

Lapsen lojaalisuus vanhempiaan kohtaan on rakkautta. Jos lapsi näkee vanhempansa kärsivän, hän ottaa tuon kärsimyksen kantaakseen toivoen voivansa siten pelastaa vanhempansa. Tämä dynamiikka siirtyy lojaliteetin mukana sukupolvesta toiseen, eli voimme päätyä alitajuisesti pelastamaan jotakuta kauan sitten sukumme jäsenenä elänyttä. Taakkasiirtymät, joista nykyään paljon puhutaan, tarkoittavat käytännössä tätä. Kyse vain ei ole siitä, että menneet sukupolvet olisivat sysänneet meille taakkojaan, ei, vaan olemme itse tiedostamattamme ottaneet ne kantaaksemme – rakkaudesta perheenjäseniämme kohtaan.

Parantuminen ei tarkoita paremmaksi tulemista, vaan rakkauden näkemistä kaikessa siinä, mitä jo olemme. 

Minulla on tiedossani ainakin yksi kuolleena syntynyt lapsi suvussani. Asia ei ole minulle vielä täysin selvinnyt, mutta olen pohtinut, onko hän se, jota minä alitajuisesti katson. 1940-luvulla tuo tyttö syntyi napanuora kaulansa ympärillä, eikä ehtinyt elää hetkeäkään. Onko hänen kohtalonsa minussa uskomuksena siitä, että koska hän ei saanut elää, se on minultakin jollain tavoin kiellettyä? Tämän äärellä istuminen laajentaa henkistä perspektiiviäni: olen osa suurta sukupolvien ketjua, eikä minun elämässäni ole kyse vain minusta.

Jani Roman kutsuu lapsen pelastamisen tarvetta rakkausomatunnoksi. Se on perheen yhteinen omatunto, joka ohjaa meitä niin kauan, kunnes ymmärrämme, että emme voi pelastaa ketään. Kun otamme kärsivät tai kadotetut suvun jäsenet sydämiimme, jokainen löytää oman paikkansa perhesysteemissä. Lapsi on aina vain lapsi. Hän ei ole vastuussa mistään sellaisesta, mikä kuuluu vanhemmille – hän on vapaa. Kun päästämme irti pelastamisesta, pystymme elämään nykyhetkessä ja ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se on.

"Perhekonstellaatio on erinomainen keino viisastua, eli kasvaa ihmisenä."
- Jani Roman

Perhekonstellaatio on avannut minulle yhden ulottuvuuden lisää ihmisenä kasvamisen matkaan. Meillä on käytettävissämme lukuisia menetelmiä mielen tason asioiden käsittelyyn, tunnetyöskentelyyn, kehon ja hermoston hoitamiseen ja energioiden muuttamiseen. Sukulinjat ja menneisyys, joka elää meissä, tarvitsevat omanlaisensa lähestymistavan, jotta sekin osa meissä tulee kohdatuksi. Menneisyyteen katsominen on tietyssä määrin tarpeen, jotta voimme todella elää tässä hetkessä.

Monesti henkisen kasvun menetelmissä saatetaan keskittyä ajatukseen, että meidän tulisi muuttaa itsemme paremmiksi versioiksi itsestämme. Konstellaatiot kuitenkin korostavat sitä, että voimme sanoa kyllä kaikelle juuri sellaisena kuin se on. Parantuminen ei tarkoita paremmaksi tulemista, vaan rakkauden näkemistä kaikessa siinä, mitä jo olemme. Konstellaatiot tuovat näkyväksi sen, miten rakkaus tekee työtään maailmassa kaikin mahdollisin tavoin.

Lisätietoja:

• Jani Roman, IOAST-instituutti ; kuuntele myös Janin loistavia webinaareja Youtubesta
• Elina Mikkola & Rubén Nagore, Kaminun
• Solja Suoheimo, Kvanttikonstellaatio
• Konstellaatiot Suomi -ryhmä Facebookissa : tietoa mm. eri puolilla Suomea järjestettävistä konstellaatiotyöpajoista
• Muita konstellaatio-ohjaajia Suomessa ovat mm. Amita Riikka Lehti, Viljami Lehtonen (jonka Miehen mieli -podcastissa puhutaan paljon myös konstellaatiosta), Mariel Mansoniemi, Sirpa Tuominen ja Kaisa Peltola.
• Netflixistä löytyy viihdyttävä turkkilainen sarja Another Self, jossa tehdään perhekonstellaatioita. Toinen kausi tuli juuri katsottavaksi.