My big juicy creative life

Anne Lamottin ajatuksia kirjoittamisesta ja elämästä 

Kirjoittajan oma ääni kumpuaa hänen sisäisestä totuudestaan, ja siihen totuuteen pääsee käsiksi ainoastaan astumalla pimeisiin huoneisiin. Niihin huoneisiin, joihin olemme kätkeneet haavamme, vihamme ja surumme. Ne on otettava sieltä esiin, istuttava niiden äärellä ja tarkasteltava niitä valossa.

Taidan aloittaa Anne Lamottista… Kannattaako aloittaa uusi blogi suomentamattomasta kirjasta, jonka lukemisen aloitin viisi vuotta sitten ja lopetin hetki sitten? Kannattaako aloittaa kolmekymmentä vuotta vanhasta kirjoittamisoppaasta, joka kuulostaa kiinnostavalta lähinnä heistä, jotka ovat joskus istuneet kanssani Kirjan talon kursseilla tai Oriveden opistolla?

En ole varma, kannattaako, mutta aloitan kuitenkin. Anne Lamott on kirjoittanut kirjan nimeltä Bird by Bird: Some Instructions on Writing and Life (1994). Sain tietää kirjasta kymmenisen vuotta sitten selaillessani kirjaston neuvontatiskin takana Brainpickings-blogia (nykyisin The Marginalian). Tekstissä huomioni kiinnittyi lauseeseen, josta sitten tuli yksi tärkeimmistä sitaateistani, huoneentaulu, affirmaatio, joka aina, nytkin, muistuttaa minua jostain olennaisesta:

Vapaasti suomennettuna huudahdus kuuluu: "Herranjestas, jos jonain päivänä heräät ja huomaat olevasi 65 tai 75, ja muistelmasi tai romaanisi on edelleen kirjoittamatta, ja olet ollut niin kiinni täydellisyyden tavoittelussa ja mieliksi olemisessa, että olet unohtanut elää mahtavan ja herkullisen luovan elämän."

Tämä osui minussa johonkin. Se osui aavistukseeni siitä, että jonkinlainen täydellisyyden tavoittelu ja varsinkin mieliksi oleminen voisivat kohdallani hyvinkin johtaa siihen, että unohtaisin elää itseni näköisen elämän. Big juicy creative life - se on sitä, mitä Minna Canthkin kaiketi janosi oman kuuluisan sitaattinsa mukaan: "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää".

Minulle big juicy creative life tarkoittaa ehkä ensi sijassa rehellisyyttä itselleni. Sen puntarointia, onko se, mitä teen, linjassa sisäisen maailmani kanssa. Aina ei ole ollut, ja sen huomaaminen saa muuttamaan suuntaa. Elämän hahmottamista merkityksellisenä kokonaisuutena, ei vain hetkellisinä ratkaisuina, selviytymisenä. Ulostuloväylän etsimistä omalle potentiaalilleni. Sillä luovuuden virta tyrehtyy ja elämä kuivettuu, jos päästämme liiaksi ulkopuoliset odotukset ja ahtaat laatikot määräämään tekemisiämme.

Lamottin kirja on hersyvä opas siihen, kuinka silloin, jos haluaa kirjoittaa, siihen on parasta vain ryhtyä - sana sanalta. Nimi "Bird by Bird" tulee Lamottin lapsuustarinasta, jossa hänen 10-vuotiaan veljensä piti kirjoittaa kouluun esitelmä linnuista. Pojalla oli ollut kolme kuukautta aikaa tehtävän tekemiseen ja hän oli lykännyt aloittamista viimeiseen iltaan. Ahdistuksissaan poika istui keittiön pöydän ääressä edessään tyhjä paperi ja avaamattomat lintukirjat, kun isä tuli viereen ja totesi: "Lintu linnulta, poikaseni, ryhdy hommiin lintu linnulta."

Lamott rohkaisee kirjoittamiseen vetoa tuntevia yksinkertaisesti vain aloittamaan kirjoittamisen, miettimättä mahdollista julkaistuksi tulemista, sillä kaikki se, mitä kirjoittaessaan oppii ja kokee, on palkinto itsessään. Ala vain lapata lauseita peräjälkeen! (Sitäpä minä juuri nyt teen.) Yhtäkkiä sinulla on teksti - ja saatat yllättyä mitä se sisältää. Lamott sanoo, että kirjoittamaan ryhtyminen tekee ihmiselle vähän samaa kuin vauvan saaminen: ihminen havahtuu, pehmenee ja alkaa kiinnittää eri tavalla huomiota asioihin ympärillään.

Havaitseminen, huomion kiinnittäminen, uudenlainen näkeminen on Lamottin mukaan kirjoittamisen mukanaan tuoma siunaus. Kirjoittaja astuu katsojan, tarkkailijan asemaan, eräänlaiseen neutraaliin tilaan, josta käsin voi nähdä kärsimyksenkin kauneuden. Mieleeni muistuu, kun kirjailija Riikka Pulkkinen kuvasi joskus Image-lehdessä sitä, miten hän astuu metatasolle tarkastelemaan asioita etäältä kuin kertojaääni. Näin tapahtui muun muassa hänen ollessaan synnyttämässä lastaan. Katsella metatasolta itseään synnyttämässä vaimentaa samastumista kehon kokemaan kipuun ja antaa mahdollisuuden todistaa tapahtumia jokaisen yksityiskohdan kauneutta arvostaen. Elämä avautuu kokonaisuudessaan: arvottaminen väistyy ja kaiken tarkoituksenmukaisuus alkaa piirtyä näkyviin.

Minuun vetoaa Lamottin kirjassa kaikkein eniten ajatus siitä, että kirjoittaminen edellyttää tietoiseksi tulemista ja totuudelle antautumista. Kirjoittajan oma ääni kumpuaa hänen sisäisestä totuudestaan, ja siihen totuuteen pääsee käsiksi ainoastaan astumalla pimeisiin huoneisiin. Niihin huoneisiin, joihin olemme kätkeneet haavamme, vihamme ja surumme. Ne on otettava sieltä esiin, istuttava niiden äärellä ja tarkasteltava niitä valossa. Kun pystymme olemaan oman totuutemme kanssa, pystymme kirjoittamaan omalla äänellämme jotain sellaista, mikä voi saada lukijan kokemaan, että hänetkin on nähty, ja näin erillisyys välillämme vähenee.

"If something inside you is real, we will probably find it interesting, and it will probably be universal. So you must risk placing real emotion at the center of your work. Write straight into the emotional center of things. Write toward vulnerability. (...) Tell the truth as you understand it."

Se mikä saa toiset kiinnostumaan siitä, mitä teet (pätee varmasti muuhunkin kuin kirjoittamiseen), on se, mikä on totta niin sinussa kuin universaalisti. On uskallettava laittaa todelliset tunteensa näkyviin ja mennä kohti haavoittuvimpia osiaan. Puhu totuutesi siten, kuin sinä sen ymmärrät. Aitous vetoaa aina.

Noniin, nyt ymmärrän, miksi tämä blogi piti aloittaa Anne Lamottista. Sillä juuri näin minä haluan oppia elämään ja kirjoittamaan, haavoittuvuutta kohti. Tämä olkoon Tietoisuus & Taide -sivuston ohjenuora. Kirjoitan siitä, minkä kaiken keskeneräisyyteni uumenissa koen todeksi, uskoen, että jos tavoitan sen, myös lukijani tunnistaa sen itsessään, ja niin voimme todeta sen olevan jotain universaalia, jonka kautta me voimme tietää olevamme yksi ja sama.

Kirjoittaja tarvitsee viattomuutta, itsekuria, rohkeutta ja luottamusta tiellään kohti tietoisuutensa laajentamista:

"...because this business of becoming conscious, of being a writer, is ultimately about asking yourself, How alive am I willing to be?"

Kuinka elossa haluan olla? Jokainen saa itse määritellä, millainen on big juicy creative life. Minä jatkan kulkuani sitä kohti sanoja pitkin. Tervetuloa kulkemaan yhdessä kappaleen matkaa!

P.S.
Outo juttu on se, että "big juicy creative life" -sitaattia, huoneentauluani, ei löydy kirjasta. Luin sen mielestäni pieteetillä ja jälkeenpäin vielä selasin moneen kertaan, että missä ihmeessä se kohta täällä oli, mutta ei löydy. Selitys on se, että The Marginalian -blogitekstissä siteerataankin itse asiassa Lamottin joskus niihin aikoihin Facebookissa julkaisemaa tekstiä. Bird by Bird on kuitenkin kirja, joka antaa pohjustusta ja alkusykäystä siihen, kuinka antautua upealle, mehukkaalle Luovalle Elämälle!

Anne Lamott: Bird by Bird: Some Instructions on Writing and Life, Anchor Books 1995 

• Teoksen eri painoksia löytyy ainakin Helmet- ja Vaski-kirjastoista, ja se on tilattavissa Adlibris-verkkokaupasta.