Hilma af Klint: "Muodon takana on elämä on itse"

Alkaako maailma olla valmis Hilma af Klintin taiteen esoteeriselle sanomalle? 

Kun Hilma af Klint maalasi 1900-luvun alussa 193 Temppelimaalauksiksi kutsuttua teosta henkioppailta tulleena toimeksiantona, maailma ei ollut valmis niitä vastaanottamaan. Elinaikanaan Hilma kokeili tuoda teoksiaan näytteille muutamaan otteeseen, mutta huomattuaan, ettei niille ollut paikkaa, hän määräsi, että nämä esoteeriset teokset on pidettävä piilossa 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Teokset suljettiin varastoon odottamaan tulevaisuutta. Hilma aavisti, että tulisi vielä aika, jolloin ihmiset kiinnostuisivat niiden sanomasta.

Temppelimaalausten synty

Hilma af Klint (1862-1944) oli ruotsalainen taideakatemiassa koulutettu muotokuva- ja maisemamaalari. Hän oli jo nuorena kiinnostunut henkimaailmasta ja osallistui spiritistisiin istuntoihin. Yhdessä neljän muun naisen kanssa hän perusti De Fem -nimisen ryhmän, jossa harjoiteltiin saamaan yhteys henkiolentoihin. Naiset alkoivat tuottaa automaattikirjoitusta ja -piirustusta tavoittaessaan toisia tietoisuudentiloja. Vuonna 1906 Hilma sai kutsun Amaliel-nimiseltä hengeltä ottaa vastaan merkittävä taiteellinen tehtävä, johon Hilma välittömästi suostui.

Seuraavien vuosien ajan Hilma otti vastaan Korkeiden henkien ohjausta, jonka tuloksena syntyi monta erilaista sarjaa kokonaisuuteen nimeltä Temppelimaalaukset. Alkuvaiheessa Hilma toimi täysin meediona, eli henkiopas ohjasi hänen kättään sataprosenttisesti värien sekoittamisesta sommitelmiin. Ensimmäinen sarja on nimeltään Alkukaaos. Siihen kuuluu 26 pientä sinisen ja keltaisen sävyistä maalausta, joissa toistuu simpukka- ja ruusukuvioita, jotka symboloivat evoluutiota ja elämän kehitystä.

Muita alkuvaiheen sarjoja ovat kevyen vaaleanpunainen Eros-sarja, tummia sävyjä ja ihmishahmoja sisältävä Suuret figuurimaalaukset, sekä yli kolme metriä korkeat Kymmenen suurinta. Viimeksi mainitut kuvastavat ihmiselämän neljää vaihetta: lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta. Ne ovat väreiltään raikkaita, pastellisia, leikkisiä. Niiden symbolikieli koostuu spiraaleista, ympyröistä, kukista, siemenistä, katkoviivoista, pyörteistä, kirjaimista ja ornamenteista.

Vuosina 1908-1912 Hilma piti taukoa Temppelimaalausten välikappaleena toimimisesta, ja lepäsi. Kun hän taas jatkoi, hän teki työtään jossain määrin itsenäisemmin, mutta edelleen henkien opastamana. Myöhemmän vaiheen sarjoihin kuuluu muun muassa erilaisia vastakohtaisuuksia kuvaava US-sarja, astraalitasoa edustava Joutsen-sarja, sekä Alttarikuvat, jotka olivat Hilman mukaan kaikkien aiempien sarjojen yhteenveto.

Kun työ oli valmis, Hilman suureellisena unelmana oli rakennuttaa spiraalinmuotoinen näyttelytila, Temppeli, joka kuvastaisi henkistä evoluutiota, ja jossa teokset järjestyisivät välittämään katsojalle korkeampaa ymmärrystä, vapautumista materialismista. Hilman visio ei kuitenkaan toteutunut – paitsi toisaalla ja toisessa ajassa.

Teosten tausta ja Hilman paikka historiassa

Temppelimaalausten kuvasto sisältää monia uskonnoissa ja eri kulttuureissa tunnettuja symboleita. Hilma itse käytti vuosia elämästään pyrkien selittämään siveltimenjälkiään, ja kirjoitti tuhansia sivuja muistiinpanoja, joiden perusteella teosten sanomaa voidaan yrittää tulkita. Työn taustalla vaikutti Hilman ymmärrys spiritualismista, teosofiasta ja ruusuristiläisyydestä.

Antroposofinen liike syntyi siinä vaiheessa, kun Hilman urakka Temppelimaalausten parissa oli loppusuoralla. Liikkeen alkuunpanija Rudolf Steiner oli kuitenkin jo vuosia ollut Hilmalle teosofinen guru ja idoli, jolta hän toivoi saavansa apua henkimaailman ohjaamien teostensa ymmärtämiseen.

Steinerin kerrotaan suhtautuneen Hilman teoksiin harmillisen vähättelevästi vieraillessaan pikaisesti tämän ateljeessa Ruotsin-matkansa aikana. Väitetään, että Steiner kritisoi Hilmaa meediona toimimisesta maalatessaan, ja että hän ennusti, ettei näitä teoksia kannattaisi asettaa näytteille peräti 50 vuoteen. Hilman jälkeensä jättämien muistiinpanojen joukosta ei ole kuitenkaan löytynyt perusteluja näille väitteille.

Ehkä Hilma tosiasiassa esitti maailman sellaisena kuin se on – näkymättömissä. 

Toisilta tietoisuudentasoilta tulevat viestit eivät olleet mitenkään poikkeuksellinen kokemus taiteilijapiireissä Hilmankaan aikana. Esoteerista ja okkulttista taidetta oli ollut ennen Hilmaakin. Hänen aikalaisiaan olivat abstraktin taiteen pioneereiksi kutsutut Wassily Kandinsky, Piet Mondrian ja Kazimir Malevitš, jotka myös saivat vaikutteita henkisyydestä. Jälkeenpäin, kun Hilma af Klintin teokset ovat tulleet taidehistorian ja suuren yleisön tarkasteltavaksi, hänet on nähty oikeutetuksi asettumaan miespuolisten edelläkävijöiden edelläkävijäksi abstraktin taiteen historiaan.

Voidaan kuitenkin pohtia, onko harhaanjohtavaa kutsua Hilmaa abstraktin taiteen pioneeriksi, sillä hänen teoksensa eivät syntyneet todellisuutta pelkistämällä, eli abstrahoimalla. Hän välitti meediona sellaista symboliikkaa, jonka avautuminen vaatisi katsojalta tietoisuuden laajentamista näkyvän todellisuuden tuolle puolen. Vähän Temppelimaalausten jälkeen kehittynyt abstrakti taide oli itseensä viittaavaa, eli siinä ei ollut sisältöä. Hilman teokset vaikuttivat kuitenkin viittaavan jonnekin itsensä ulkopuolelle, sisältöön, jota ilmaistiin monitulkintaisin symbolein. Ehkä Hilma tosiasiassa esitti maailman sellaisena kuin se on – näkymättömissä.

Siihen, että Hilman teokset eivät tulleet omana aikanaan ymmärretyksi tai tunnustetuksi, on monia syitä: aikakausi kuului taiteessa modernismille, johon liittyvä formalismi kielsi tiukasti kaikenlaisten symboleiden käytön. Lisäksi Hilman teokset olivat varsinkin naispuoliselle taiteilijalle hyvin poikkeuksellisia. Osa niistä oli hyvin kookkaita, ne muodostivat sarjoja ja niiden värimaailma oli epätavallinen. Hilma teki työtään hyvin itsenäisesti, olematta aikalaiskollegoidensa vaikutuspiirissä, ja sitä paitsi nämä esoteeriset maalaukset eivät koskaan olleet myynnissä. Näin Hilman taide leimautui arvottomaksi, ja hänelle ehkä lankesi jonkinlainen "hullun naisen" stigma.

Hilma itse kuitenkin uskoi työnsä arvoon. Jo ennen esoteerisen urakan aloitusta, vuonna 1906, hän kirjoitti muistiinpanoihinsa:
"Kokeilut, joita olen tehnyt, tulevat hämmästyttämään ihmiskuntaa."

Miksi Hilma af Klint kiehtoo meitä nyt?

Kun Hilman haaveilemaa spiraalimaista Temppeliä ei voitu hänen elinaikanaan rakentaa, eivätkä hänen työnsä saaneet vastakaikua, hän pani uskonsa tuleviin sukupolviin. Hän ilmoitti sukulaisilleen, että maalaukset olisi pidettävä katseilta suojassa 20 vuotta – turvassa aikalaisten tuomioilta. Hänen kuoltuaan teokset varastoitiin puulaatikoihin, ja ne kokivat vuosien varrella sellaisia olosuhteita, että niiden säilyminen hyvässä kunnossa on suoranainen ihme.

Lopulta Hilman teokset pysyivät tuntemattomina yli 40 vuotta. Vuonna 1986 pidettiin Los Angelesissa teosofian ja spiritualismin vaikutusta abstraktiin taiteeseen esiin tuova näyttely The Spiritual in Art, jossa 12 Hilman teosta pääsi ensi kertaa esille. Kuin tyhjästä lennähti abstraktin taiteen miespuolisten mestareiden rinnalle ruotsalainen nainen, jonka maalaukset olivat jotain ennen näkemätöntä. Vaikka kiinnostusta heräsikin, Hilma otettiin silti vastaan vielä varsin kielteisesti: "värikkäitä diagrammeja", totesi joku arvioija. Hilman tuotanto ei sopinut vielä 1980-luvun postmodernismiinkaan.

Hilman teoksia oli 1980-1990 -luvuilla esillä kahdeksassa näyttelyssä eri puolilla maailmaa, muun muassa Suomenlinnassa. Vuosituhannen vaihtuessa Temppelimaalaukset olivat esillä myös Turussa Wäinö Aaltosen museossa. Kiinnostus kasvoi näyttely näyttelyltä, mutta vasta 2013 Tukholman Moderna Museetin näyttely Abstrakt pionjär laittoi liikkeelle Hilma-buumin. Näyttely vietiin kiertueelle Eurooppaan, ja miljoona ihmistä pääsi kokemaan Hilman maalausten mystisen voiman.

Yhdysvalloissa Hilma af Klint tuli lopullisesti ulos piilostaan 2018-2019 New Yorkin Guggenheim-museon näyttelyssä Paintings For The Future. Teokset oli ripustettu spiraalinmuotoisen museorakennuksen kierteisen käytävän varrelle. Ihmiset kiipesivät spiraalia pitkin kohti syvennystä, jossa Kymmenen suurinta vetivät heitä puoleensa magneetin lailla. Museo teki kävijäennätyksensä Hilman näyttelyn aikana.

Guggenheimin museo oli valmistunut 1959. Sen ulkomuodon oli visioinut taiteilija ja teosofi Hilla Rebay, joka uskoi, että ei-esittävä taide vie ihmiskunnan henkistä kehitystä eteenpäin, ja sen tulee päästä näytteille tilassa, joka on kuin temppeli. Hilla ja Hilma eivät aikanaan tunteneet toisiaan, mutta vaikuttaa siltä, kuin Hilman visio Temppelistä olisi etsinyt väylänsä toteutua, kunhan aika olisi kypsä.

Maailmalta vei vuosikymmeniä valmistautua ottamaan vastaan sitä sanomaa, jota Hilma af Klintin taide halusi välittää. Ehkä olemme valmiimpia hyväksymään sen, ettei sitä voi älyllisesti ymmärtää, ja voimme vain haltioitua sen äärellä.

Hilman teosofinen sanoma: kaikki ihmiset ja koko luomakunta ovat yhtä. 

Hilman teoksissa on sellaista vapautta, keveyttä ja avaruutta, joka puhuttelee meitä tässä ajassa. Pehmeä, valoisa värimaailma, jota aiempina vuosikymmeninä kummeksuttiin, tuntuu nyt kietovan katsojan jonkinlaiseen lohtuun, universumin kannattelussa olemisen turvaan. Elämme hektisessä, yhä vaikeammin ymmärrettävässä maailmassa, ja kaipaamme paluuta alkulähteelle, henkiseen selkeyteen. Yhä enemmän etsimme vastauksia olemassaolon kipuun näkyvän maailman ulkopuolelta. Hilman taide on tällaisessa ilmapiirissä hämmästyttävän tuoretta.

Myös Hilman persoona on tullut viime vuosina selvemmin esiin hänen elämästään tehdyn tutkimustyön myötä, ja siinäkin on jotain vetoavaa. Hän toimi itsenäisenä naisena tehden tunnustuksen puutteesta huolimatta päättäväisesti sitä, minkä koki tehtäväkseen. Vaikka toimi henkioppaiden parissa, hän ei vetäytynyt sfääreihin, vaan oli vahvasti kiinni yhteiskunnassa. Hänellä oli holistinen maailmankatsomus, ja hän valmistautui työhönsä kokonaisvaltaisesti kasvisruokavaliolla ja askeettisilla elämäntavoilla. Häntä on kuvattu valppaaksi, tasapainoiseksi ja arvokkaaksi naiseksi. Hän itse sanoi:
"Elämä on pelkkää ilveilyä, jos ihminen ei palvele totuutta."

Ehkä nykypäivänä näemme hänen onnistuneen edellä aikaansa sellaisessa, mitä mekin jollain tavalla tavoittelemme: vangitsemaan pysyvään muotoon jotain, mikä on luonteeltaan alati muuttuvaa, aaltoilevaa, virtaavaa. Hän pohti muistiinpanoissaan, että aallot ovat muoto ja muodon takana on elämä itse. Ehkä nämä teokset avautuvat jokaiselle katsojalle omalla tavallaan. Jokainen voi kuulla niissä itselleen tarkoitetun viestin, jos kuuntelee koko kehollaan, eikä takerru vain tavanomaisten aistien rajattuun kapasiteettiin.

Hilma af Klintin taide sopii mystisyydessään osaksi aikamme henkisen etsinnän buumia. Häntä ihailevat erityisesti nuoremmat naistaiteilijat, joille feminiininen, vapaasti virtaava luovuus ja intuitiivisuus ovat olennaisia asioita. Yhä useampi löytää itsestään selvänäköisiä kykyjä, joiden ilmaiseminen ei tarkoita enää uppoutumista toisen tietoisuuden ohjattavaksi, vaan pysymistä oman tietoisuutensa piirissä. Tuntuu merkityksellistä ottaa vaikutteita joltakulta, joka eli sata vuotta aiemmin, ja katsoi kauas tulevaisuuteen luottavaisena. Teosofinen(kin) ajatus siitä, että pohjimmiltaan kaikki ihmiset ja koko luomakunta ovat yhtä, oli osa sitä sanomaa, jonka Hilma näki tulevien sukupolvien olevan valmiimpia oivaltamaan. Olemmeko me?

Lähteitä ja lisätietoa:

• Pirkko Kotirinta: Hilma af Klintin arvoitus : Taiteilija henkien, tieteen ja luonnon maailmassa (Tammi, 2021)
• Julia Voss: Hilma af Klint : a biography (2022)
• Hilma af Klint: Temppelimaalaukset (Wäinö Aaltosen Museo, 2000)
• Hilma af Klint: Paintings for the Future (Guggenheim Museum, 2018)
• Uushenkisyys, toim. Mahlamäki & Opas (SKS, 2022)
• Jennifer Higgie: The Other Side : A Journey into Women, Art and the Spirit World (2023)

• Maria Taari: Lumous, jolle kuulun (Basam, 2021), romaani, jonka toinen päähenkilö on Hilma af Klintin kaltainen, silti fiktiivinen

• Halina Dyrschka: Hilma af Klint - ilmeisen tuolla puolen (2019), dokumenttielokuva
  (vapaasti katsottavissa kirjastojen Cineast-palvelussa)
• Lasse Hallström: Hilma (2022), elokuva
• Kulttuuriykkönen: Esoteerisen taiteilijan Hilma af Klintin arvoitus ja uusi tuleminen somessa, (2021) Yle Areena

Kirjoitusta varten on konsultoitu myös taidehistorioitsija Asta Kihlmania.