Luovuus herää kun sopeutuminen vähenee - kuinka muistat olevasi luova
Lähdin tälle matkalle rakkaudesta luovuuteen.
Luovuus on iloa, keveyttä, innostusta ja avautumista. Lapsuudessa kaikki on luovaa, sillä tekeminen tapahtuu ilman ponnistelua, kaavojen toistamista tai ylimääräistä mielen kontrollia. Se on vapautta. Kun emme vielä ole kahlittuja niihin käsityksiin siitä, miten asiat kuuluu tehdä ja kuinka elämää kuuluu elää, kaikki on luovaa.
Jotain tapahtuu kouluiässä. Silloin meidät istutetaan penkkiin, jossa joku toinen sanelee meille sen tiedon, joka meidän pitää oppia muistamaan ja ne tavat, joilla asiat pitää tehdä, jotta lopputulos on oikeanlainen.
"Kaikki osaavat maalata 3-7 -vuotiaana. Sitten tapahtuu jotain. Aikuinen mielemme tulee tielle. Minä etsin yhä sisäistä aikuistani." - taiteilija John Lurie
Ehkä se, missä määrin jäämme kaipaamaan tätä lapsuuden vapautta, pitelemätöntä, ponnistelematonta, aitoa elämään osallistumista, määrittää, kuinka luoviksi koemme itsemme aikuisena. Luova aikuinen on yhteydessä lapseen sisällään. Luova aikuinen tuntee itsessään yhä häivähdyksen villiä voimaa ja luottamusta intuitiiviseen tietämiseen, joka tekee ulkopuolelta tulevat säännöt ja odotukset tarpeettomiksi.
Monella meistä on jokin elämänalue, jolla pääsemme yhteyteen luovuutemme kanssa, jokin, joka muistuttaa meitä siitä lapsuuden leikkien, tanssien, laulujen, piirtelyn, askartelun, hyppimisen, rakentelun ja tarinoinnin maailmasta, jossa tunsimme kaikkein aidointa iloa ja onnea. Itse olen kantanut sitä mukanani ehkä kaikkein selvimmin päiväkirjaa ja runoja kirjoittamalla, mutta myös pianon soittaminen, tanssi ja maalaaminen ovat olleet luovuuteni keitaita. Joillekin se on puutarhanhoito, toisille rakennusprojekti, vapaaehtoistyö tai kodin sisustaminen. Voi se olla palkkatyökin - sehän on ihanteellista, jos saat vieläpä palkkaa siitä, että teet jotain, missä koet autenttista iloa ja innostusta! Tämän vuoksi kai moni meistä vaihtaa työpaikkaa, ryhtyy yrittäjäksi tai ainakin downshiftaa jollain tavalla. Kaipaamme sitä yhteyttä sisäiseen valoomme, luovuuteen, läpi elämämme.
Myös meditaatio on avain luovuuden herättämiseen. Siitä oikeastaan on lähtöisin yritykseni nimi, Tietoisuustaide. Tietoinen läsnäolo, jota meditoimalla harjoitetaan, on ohjaamani toiminnan lähtökohta: tietoisuus siitä, miltä omassa kehossa tuntuu tässä hetkessä. Läsnäolon tilasta käsin on luonnollista lähteä luomaan jotakin uutta, oli se sitten maalaus, päivällinen perheelle tai työpaikan projektisuunnitelma. Läsnäolossa aistit ovat valppaina ja pystyt keskittymään siihen, mikä on meneillään juuri nyt, eikä mielesi ole takertuneena tietyn päämäärän saavuttamiseen. Silloin se, mitä oikeastaan tapahtuu on, että minuutesi väistyy. Sitä enemmän sinulla on luovuutta käytettävissä mitä vähemmän minuutesi on sen tiellä.
Kun sanon, että lähdin tälle matkalle rakkaudesta luovuuteen, tarkoitan, että kaipuuni elämänlähteestä pulppuavaa alkuperäistä luomisvoimaa kohtaan on niin suuri, että minun on etsittävä kaikki reitit sen luokse. Olen loppujen lopuksi sopeutunut maailmaan melko hyvin (vaikkei se ole ollut aina helppoa) - käynyt kouluni kelpo arvosanoin, valmistunut yliopistosta, tehnyt töitä, perustanut perheen - mutta jokin siinä sopeutumisessa tuntuu vinksahtaneelta. Ja alan ymmärtää, mikä se on.
"Muista, että luova ihminen kokeilee aina vääriä tapoja. Jos aina tekee asiat oikealla tavalla, ei koskaan voi olla luova, koska "oikea tapa" tarkoittaa sitä, miten muut ovat aiemmin toimineet. Ja oikea tapa tietysti tarkoittaa sitä, että pystyt saamaan aikaan jotain hyödyllistä; sinusta tulee suorittaja, tuottaja, tehtailija - mutta ei koskaan luovaa." - Osho
Sopeutuminen ja suorittaminen ovat luovuuden vastakohtia. Niillä teemme olomme turvalliseksi ja hyväksyttäväksi. Luovuus vaatii hitonmoista rohkeutta, paitsi astua toisten ihmisten eteen haavoittuvaisena ja "outona", myös asettua alttiiksi oman mielensä esteille, uskomuksille, peloille, kontrollista irti päästämiselle. Miten minun käy, jos elän omalla tavallani, jos teen asiat toisin kuin muut? Täysi luovuudelle antautuminen vaatii uskallusta kohdata mahdollinen yksinäisyys ja arvostuksen puute. Se, mitä luovalla tekemisellä saadaan aikaan, ei välttämättä näyttäydy yhtä hyödyllisenä kuin suorittavan työn tulos, ja siksi se voi jäädä vaille tunnustusta. Tämän seikan vuoksi niin moni meistä pitää parempana vain sopeutua ja vaientaa sisäinen kaipaus autenttiseen, luovaan elämiseen.
Mutta luovuus ei katoa. Se löytää kaikkialta rakoja, joista se pääsee tihkumaan elämäämme: unissa, kulttuurin eri muodoissa, yllättävissä ideoissa, lasten leikkeihin mukaan heittäytyessä luovuus näyttää mahtinsa. Kirjaa ylös uniasi, käy taidenäyttelyssä, mene mukaan osallistavaan teatteriesitykseen, istu hiljaa paikoillasi ja katso mitä mieleesi alkaa nousta, pue päällesi merirosvoasu, tutki pilviä taivaalla, piirrä vapaata viivaa paperilla. Jokainen solusi, jokainen hengenvetosi on luova. Jos ajattelet, että et ole luova, ajattele uudestaan. Tai ole hetki ajattelematta. Katso, kuinka kehosi luo olemassaolon kokemustasi aistien ja sisäisten tuntemusten kautta. Katso, kuinka mielesi luo kokemustasi todellisuudesta uskomusten ja alitajunnan viestien kautta.
Luovuus ei ole vain siveltimenvetoja tai runonsäkeitä. Luovuus on pelon väistymistä, sisäistä turvaa ja vapautta toteuttaa sitä minkä kokee itsessään todeksi, tietämättä mikä on "oikein".
"Luova ihminen haahuilee ympäriinsä. Hän ei tiedä, mikä on oikea tapa tehdä jokin asia, joten hän etsiskelee ja haeskelee sitä eri suunnilta. Monet kerrat hän menee väärään suuntaan - mutta menipä hän minne hyvänsä, hän oppii matkan varrella, hänestä tulee aina vain rikkaampi." - Osho
Kirjoita itsellesi tänä iltana yöpöydälle lappu: MINÄ OLEN LUOVA. Kun huomenaamulla heräät ja luet sen, anna lauseen laskeutua tajuntaasi ja katso, millaiseksi uusi päivä luo itsensä.