Kulttuurihyvinvointi avaa reittejä luovuuteen ja tietoisuustaitoihin

Nina Soini kehitti luovat Kuvatarinapajat edistääkseen nuorten hyvinvointia 

Kirsi Kunnaksen lorut Tiitiäisen satupuu -kirjassa… jokajouluinen Lumiukko-animaatio ja sen tunnuskappale… Mozartin Requiem…

Nämä minulle tulevat ensimmäisinä mieleen, kun mietin tässä, mitkä kulttuurielämykset ovat lapsesta tai nuoresta saakka toistuvasti tehneet oloni hyväksi, eli lisänneet hyvinvointiani. Se ei johdu siitä, että Kirsi Kunnas, Lumiukon tekijä saati Mozart olisivat laatineet mestariteoksensa sitä silmällä pitäen, että joku ihminen maailmassa alkaisi voida paremmin. Ei, vaan kyse on siitä vaikutuksesta, joka kulttuurilla ja taiteella meihin on, riippumatta siitä, mikä taiteentekijän tavoite tai lähtökohta on ollut.

Olen ollut kirjallisuudenopiskelijana ja kirjastonhoitajana erityisen kiinnostunut juuri tästä puolesta: kaunokirjallisuuden vaikutuksesta lukijan mieleen, tunteisiin, uskomuksiin. Siis siitä, mitä meissä tapahtuu, kun luemme – tai kun koemme taidetta ja kulttuuria ylipäänsä.

Lapsesta saakka olen kokenut, että runoilla, musiikilla, maalauksilla, teatteriesityksillä ja elokuvilla on ollut merkittävä osansa siinä, että olen pitänyt maailmaa kauniina paikkana, jossa vaikeuksienkin takana paistaa aina jokin valo. Taide on lähtöisin tuosta valosta. Se on minulle kulttuurihyvinvoinnin ydin.

Runoilla, musiikilla, maalauksilla, teatteriesityksillä ja elokuvilla on ollut merkittävä osansa siinä, että olen pitänyt maailmaa kauniina paikkana, jossa vaikeuksienkin takana paistaa aina jokin valo. 

Käsite kulttuurihyvinvointi kehitettiin kymmenisen vuotta sitten Turussa taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaa kehittämässä olleiden tahojen yhteistyönä. Kulttuurihyvinvointi on siis akateeminen tutkimus- ja koulutusala, jota pyritään kehittämään ja soveltamaan monialaiseksi toiminnaksi ja palveluiksi. Kulttuurihyvinvointitoiminnalla halutaan tukea eri ikäryhmien ja yhteisöjen toimijuutta, vuorovaikutusta ja itseymmärrystä.

Kulttuurihyvinvointia on kaikki se, missä ihminen kokee kulttuurielämyksen, taideteoksen tai luovaan toimintaan osallistumisen vaikuttavan hänen henkiseen tai fyysiseen hyvinvointiinsa. Näinhän tapahtuu monelle meistä ihan päivittäin, ilman, että meidän tarvitsee erityisesti hakeutua "hankkimaan kulttuurihyvinvointia". Joiltain osin kulttuurin mukanaolo arjessamme on – onneksi – niin itsestään selvää, että emme edes huomaa sen hyvinvointivaikutusta, ellei sitä viedä meiltä pois.

Silti yhteiskunnassa on onneksi havahduttu myös ihan lain tasolla siihen, että kulttuurin sisältämää potentiaalia ei pidä jättää sattuman ja olosuhteiden varaan, vaan voimme tavoitteellisesti tuottaa palveluja ja toimintaa, jotka tuovat kulttuurin lähemmäs eri ihmisryhmiä. Siten annamme yhdenvertaisemman mahdollisuuden jokaiselle päästä kulttuurin hyvinvointivaikutuksen piiriin.

Tämän pitkähkön johdannon jälkeen käännetään katse naiseen, joka on tarmolla lähdössä mukaan kulttuurihyvinvoinnin edistämistyöhön.

Läsnäolevaa näkemistä Kuvatarinapajoissa

Nina Soini suoritti juuri Turussa kulttuurihyvinvoinnin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Sain kunnian tutustua hänen opinnäytetyöhönsä, jossa hän esittelee kehittämänsä Kuvatarinapajat-mallin. Se on nuorille suunnattu taidepaja, jossa yhdistyy meditatiivinen valokuvaus ja sanataide. Mallin tavoitteena on tietoisuustaitojen harjoittelu luovan tekemisen kautta. Tietoisuustaidetta parhaimmillaan, siis!

Nina on taustaltaan tekstiiliartenomi, valokuvaaja ja Vedic Art -taiteilija. Kuvan tekeminen on hänen tapansa hahmottaa maailmaa. Myös meditointi toimii hänelle parhaiten visuaalisessa muodossa: Ninalla on tapana astua maisemaan "kuin tupsahtaisi avaruudesta" ja näkisi kaiken ensi kertaa. Läsnäolo löytyy ympäristössä haahuilemalla, kun ottaa käyttöön aloittelijan mielentilan. Voi katsella voikukkaa kuin ei olisi sellaista ennen nähnyt, ja silloin näkee kaiken eri tavalla. Kun tähän otetaan mukaan kamera, ollaan meditatiivisen tai kontemplatiivisen valokuvaamisen äärellä.

- Luonnossa kävellessään ihminen tavoittaa meditatiivisen tilan usein huomaamattaan. Voisi sanoa, että moni meditoi tietämättään, kun nauttii luonnon äänistä ja väreistä täysin läsnä aistimuksilleen, pohdimme Ninan kanssa Café Artin jokirantaterassilla istuessamme.

Nina kehitti Kuvatarinapajat-mallin kokeillakseen sen kautta, voiko luovilla menetelmillä harjoitella tietoisuustaitoja. Hän ohjasi pientä nuorista aikuisista koostuvaa ryhmää, joka teki kuvausretkiä meditatiivisen valokuvaamisen periaatteella, eli analysoimatta ja arvottamatta kuvauskohteita. Kuvausretkien jälkeen kokoonnuttiin kirjoituspajoihin, joissa sanataiteen keinoin purettiin kuviin kytkeytyviä ajatuksia, tunteita ja unelmia. Kuvista ja kokemuksista syntyi tajunnanvirtatekstiä ja haiku-runoja. Kirjoittamista edelsi aina ääneen luettu meditatiivinen tarina, jonka tarkoitus oli auttaa osallistujia rentoutumaan ja olemaan kehossaan läsnä ja avoimena omalle luovuudelleen, sekä luottamaan siihen, että he tekevät kaiken oikein.

Tietoisuustaitojen opettelu oli Ninan ryhmäläisille melko uusi juttu. He lähtivät liikkeelle siitä, että pään sisäinen puhe ja ajatukset on mahdollista huomata. Osallistujat havahtuivat kuvausretkillä siihen, kuinka usein tulee kuljettua tutussa ympäristössä automaattiohjauksella, tiedostamatta aistimuksiaan ja liikkeitään. Kirjoitusharjoitukset puolestaan antoivat heille mahdollisuuden sanoittaa tunteitaan, mikä lisäsi heidän tietoisuuttaan omasta sisäisestä maailmastaan. Syntyneissä teksteissä näkyi toisaalta suru, alakulo ja kuoleman pohtiminen, toisaalta toivo, ilo ja lohtu.

Luova osaaminen hyvinvoinnin käyttöön

Kuvatarinapajoja ideoidessaan Nina tunsi huolta siitä, että nuoret kokevat nykyisin paljon stressiä tulevaisuutensa ja yhteiskunnan odotuksiin vastaamisen suhteen. "Uskon, että tietoisuustaitojen avulla suorituspaineita voi hallita paremmin, ja kaikki pienet hetket, jotka vievät pois arvottamisesta ja suorittamisesta, tuottavat mielenrauhaa sekä auttavat päätösten teossa", Nina kirjoittaa opinnäytteessään.

Kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisena Nina haluaa tehdä ennaltaehkäisevää, matalan kynnyksen mielenterveystyötä taidelähtöisin menetelmin. Hänen osaamisensa koostuu erilaisista kuvantekemisen tavoista sekä opettamisen ja ohjaamisen kokemuksesta eri ikäryhmille. Kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijoita tarvitaan edistämään taidelähtöisyyden ja luovuuden hyödyntämistä tulevaisuuden moniammatillisissa työyhteisöissä. Kulttuurihyvinvoinnin koulutuskin perustuu kulttuurialan ja sosiaali- ja terveysalan lomittamiseen keskenään.

Nina toivoo, että sote-alan työtehtäviin otettaisiin enemmän kulttuurialan ihmisiä silloin, kun työnkuvana on nimenomaan luovan toiminnan vieminen osaksi hoivatyötä. Kulttuurialan ihmiset ovat saaneet tottua siihen, että tarjolla on pirstaleisia pätkätöitä hankerahoituksella. Vaikka taidelähtöisten menetelmien käyttäminen esimerkiksi palvelutaloissa tai lapsiryhmien kanssa ei vaadi erityistä taiteellista osaamista, olisi tärkeää hyödyntää taiteen ja kulttuurin parissa kouluttautuneiden syvällinen ymmärrys luovan toiminnan ulottuvuuksista. Kun työpaikoille tulee ihmisiä eri taustoista, näköalat laajenevat useampaan suuntaan.

Tietoisuustaitojen aluevaltaus

Olemme Ninan kanssa vahvasti samalla aaltopituudella siinä, että kumpikin on halunnut yhdistää luovaan, taiteelliseen tekemiseen hyväksyvän läsnäolon ja tietoisemmaksi tulemisen harjoittelun. Kulttuurihyvinvoinnista käytetään englanniksi toisinaan nimitystä creative wellbeing – luova hyvinvointi. Tässä termissä korostuu enemmän ihmisen oma toimijuus hyvinvoinnistaan huolehtimisessa. Ihminen voi kuluttaa kulttuuria käymällä konserteissa, näyttelyissä ja teatterissa, ja ottaa siinä ohessa vastaan iloa, lohtua, vertaiskokemuksia tai oivalluksia, jotka avaavat jonkin ajatusjumin. Se on kuitenkin pitkälti passiivista hyvinvointivaikutukselle altistumista.

Luova hyvinvointi tuo ainakin itselleni mielikuvan aktiivisesta vastuunottamisesta. Se edellyttää yhteyttä omaan luovuuteen. Tarvitaan ripaus uskallusta ilmoittautua vaikkapa meditatiivisen maalaamisen kurssille tai elämäkerrallisen kirjoittamisen työpajaan. Siinä joutuu laittamaan itsensä likoon, ei välttämättä toisten edessä, mutta oman itsensä kohtaamisessa kyllä.

Oman luovuuden aktivointi on toimiva keino keventää tunnereppuaan. 

Kulttuurin kuluttamiseen kuuluu yhtenä aspektina todellisuuspako, joka silloin tällöin elämässä onkin ihan tarpeen. On sallittua ottaa taukoa raskaiden tunteiden kantamuksen kanssa tarpomisesta uppoutumalla vetävään fiktioon tai rämisevään rokkiin. Oman luovuuden aktivointi on kuitenkin toimivampi keino keventää tunnereppuaan.

Jos luovuus on ollut lukossa, sen avautumisen hetki on ratkaiseva myös tietoisuustaitojen kehittymisen kannalta. Kyse on oikeastaan samasta asiasta. Yhteys omaan sisimpään aukeaa. Itsetuntemus saa uuden väylän vahvistumiselleen. Syvempi, pysyvämpi hyvinvointi lähtee rakentumaan sitä kautta, että ihminen ei enää etsi pakotietä peloista tai vaimennusta ahdistukselle, vaan kohtaa tunteensa luovan tekemisen muodostamalla turvallisella maaperällä.

Haastattelun jälkeen vaellamme Ninan kanssa yhtä matkaa Jorge Galindon näyttelyyn nykytaidegalleria Makasiiniin. Värikylläisten, riehakkaiden siveltimenvetojen äärellä puhumme taiteilijoiden hyvinvoinnista, siitä, kuinka heidän on oltava herkkiä näkijöitä ja edelläkävijöitä, mikä saattaa altistaa heidät muita suuremmalle elämäntuskalle. Miten kärsivä taiteilija voi luoda teoksia, jotka lisäävät katsojien hyvinvointia? Kiinnostava pohdinnanaihe.

Toisaalta uskon, että taiteilijuus tarkoittaa vahvaa yhteyttä siihen valoon, jonka alussa mainitsin. Se on se sama valo, joka ilmenee meissä hyvinvoinnin kokemuksena. Rakkauden, ilon, totuuden valo. Luovuus on väylämme tuon valon luokse, ja kaikki luovuutta ruokkiva toiminta yhteiskunnassa kasvattaa kollektiivisesti yhteyttämme siihen. Siksi näen kulttuurihyvinvoinnin, tai mitä termiä nyt valitaankin käyttää, tärkeänä osana tietoisuuden laajenemista maailmassa. Tietoisuustaitojen harjoittelun tuominen yhä vahvemmin osaksi kaikkea toimintaa yhteiskunnassa on se, mikä vie meitä eteenpäin ihmisinä. Voisi sen kiteyttää niinkin, että kulttuuri tekee meistä parempia ihmisiä.

Lisätietoa:

• Nina Soinin kotisivut
• Kaikille avoin kulttuurihyvinvoinnin verkkokoulutus (Taikusydän)
• tekstissä käytetty lähteenä myös avointa Kulttuurihyvinvoinnin perusteet -opintojaksoa