Kuinka päästää irti arvottomuuden tunteesta ja ottaa elämä vastaan

Tara Brachin vaikuttavia sanoja ehdottomasta hyväksymisestä

Kun emme enää välttele vaikeita tunteita, vaan hyväksymme pelon, vihan ja loukkaantumisen kehossamme juuri niin kuin ne ilmenevät, avaamme sydämemme myötätunnolle.

On joitakin kirjoja, jotka haluaisi lukemisen päätteeksi kehystää seinälle, tallettaa pomminvarmaan kassakaappiin tai saada USB-liitännällä siirrettyä aivoihinsa kaiken sen sisällön pysyvästi. Minulle Tara Brachin teos Ehdoton hyväksyminen (Viisas Elämä, 2010) oli sellainen, kun luin sen muutama vuosi sitten.

Kirja esittää lukijalle vahvan kutsun harjoittaa hyväksymisen taitoa, jotta hän voisi herätä arvottomuuden transsista. Sellaiseksi Brach nimittää sitä ihmisen koko minäkuvan valtaansa ottamaa uskomusta, että "minussa on jotain vikaa".

Tara Brach kuuluu mindfulnessin pioneereihin. Hän toimii psykologina ja meditaatio-opettajana Yhdysvalloissa, ja hänellä on vankka buddhalainen tausta. Hän on kohdannut vuosien aikana asiakkaidensa ja retriittien osallistujien joukossa tuhansia ihmisiä, jotka ovat kertoneet kantavansa mukanaan tuskallista riittämättömyyden tunnetta. Nuo tunteet ovat usein aivan lähellä pintaa ja nousevat helposti esiin, jos vain joudumme arvostelun kohteeksi, kuulemme jonkun toisen saavutuksista, riitelemme jonkun kanssa tai teemme töissä virheen.

"Kun elämän leimallisin tunne on riittämättömyys, olemme vankina arvottomuuden transsissa. Ollessamme transsin loukussa emme kykene näkemään omaa todellista itseämme."

Mitä tarkoittaa ehdoton hyväksyminen?

Brach tarkastelee arvottomuuden transsin syntyä ja taipumustamme sen ylläpitämiseen lempeästi ja hyväksyvästi:

"Ei ole mikään luonnon toimintahäiriö, että uskomme olevamme erillisiä, epätäydellisiä ja vaarassa. Se kuuluu olennaisesti inhimillisyyteen, se on osa kaikkea elämää."

Haluaminen ja pelkääminen ovat luonnollisia voimia, jotka suojelevat meitä, mutta jos ne hallitsevat identiteettiämme, silloin menetämme kokonaiskuvan omasta olemuksestamme.

Transsi saa meidät unohtamaan buddhaluontomme: valppaan, puhtaan tiedostamisen. Ehdoton hyväksyminen on keino muistaa jälleen, keitä me todellisuudessa olemme.

Mitä ehdoton hyväksyminen siis tarkoittaa? Se on itsemme ja elämämme kaikkien puolien hyväksymistä, aivan kaikkien. Se on läsnä olevan hetken valpasta ja lempeää kohtaamista, kaiken sisällämme tapahtuvan tunnistamista ja tarkastelua rakastavin sydämin. Kun hyväksymme kaiken vailla ehtoja, tiedostamme jatkuvasti, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu, tuomitsematta sitä tai pyrkimättä hallitsemaan sitä tai vetäytymään siitä pois. Myös suru ja tuska voidaan tuntea vastustamatta niitä. Ehdoton hyväksyminen puhkaisee arvottomuuden transsin, koska sitä ylläpitävä pelko ja erillisyyden tunne vaimenevat.

Brachin mukaan ehdoton hyväksyminen on voimakas harjoitus, jonka merkitys saatetaan käsittää väärin. Se voidaan tulkita alistumiseksi, tekosyyksi vetäytyä epämiellyttävistä kokemuksista, periksi antamiseksi riippuvuuksille, passiivisuudeksi tai mielen luoman minäkuvan hyväksymiseksi. Se ei ole mitään näistä, sillä ehdoton hyväksyminen kohdistuu tilanteesta riippumatta omaan välittömään kokemukseemme.

Vasta hyväksymällä itsemme tässä hetkessä, tuntemuksemme ja reaktiomme, voimme avautua aidolle muutokselle ja nähdä viisaampia vaihtoehtoja totutulle toimintatavallemme.

"Kykenemme kaikki oppimaan ehdotonta hyväksymistä. Selkeän näkemisen ja myötätuntoisen läsnäolon kaksi siipeä ovat ilmaus siitä, keitä me pohjimmiltaan olemme. Koska kuitenkin helposti unohdumme transsiin, tarvitsemme sekä aitoa päättäväisyyttä että toimivia harjoitusmenetelmiä herättämään sydämen ja mielen."

Huomion suuntaaminen kokemukseen

Tara Brachin teoksen jokaisen luvun lopussa on ohjattuja meditaatioita tai pohdiskeluja. Niiden kautta hän johdattaa lukijaa arvottomuuden transsin tunnistamisesta kohti tarkkaavaisuutta, tunteiden hyväksyvää kohtaamista ja myötätuntoisen sydämen herättämistä, aina perimmäiseen kysymykseen saakka: kuka minä olen?

Tunnistaaksemme arvottomuutta ylläpitäviä uskomuksia voimme kysyä itseltämme esimerkiksi:

"Hyväksynkö kehoni sellaisena kuin se on?"
"Arvostelenko itseäni siksi, etten ole tarpeeksi älykäs?"
"Häpeänkö mustasukkaisuuden tunteita?"
"Syytänkö itseäni siitä, etten saavuta tarpeeksi?"

Tulemme tietoisiksi siitä, kuinka suhtaudumme kehoomme, tunteisiimme, ajatuksiimme ja käyttäytymiseemme. Opimme suuntaamaan huomiomme kokemukseen, oli se millainen hyvänsä.

Ehdoton hyväksyminen lähtee kehosta: sen tuntemukset ja aistimukset ovat elämän tapahtumien keskipiste. Välittömät aistikokemukset jäävät meiltä suurelta osin huomiotta, koska sisäisen äänen kommentointi täyttää mielemme. Brach siteeraa henkistä opettajaa Hameed Alia, joka kehottaa miettimään: "Oletko jaloissasi vai sinullako vain on jalat? Elätkö niissä, vai ovatko ne vain jotakin, mitä käytät kävellessä?" Aina, kun reagoimme ihmisiin, tilanteisiin tai omiin ajatuksiimme, reagoimme itse asiassa kehossamme syntyviin tuntemuksiin. Tuo reagointi on kuin vesiputous, johon elämämme hukkuu, jos emme tule siitä tietoiseksi.

Myötätunto levittäytyy itsestä muihin

Tara Brach johdattaa lukijaa näkemään kärsimyksen tienä myötätunnon herättämiseen. Hengittämällä sisään ja ulos voimme pidellä omaa tuskaamme myötätuntoisesti. Samalla voimme ymmärtää, että suru ja kärsimys eivät ole yksin meidän, vaan jokainen ihminen kokee niitä, jokainen on samalla tavalla haavoittuvainen.

Kun emme enää välttele vaikeita tunteita, vaan hyväksymme pelon, vihan ja loukkaantumisen kehossamme juuri niin kuin ne ilmenevät, avaamme sydämemme myötätunnolle. Se laajenee meistä itsestämme läheisiin ihmisiin, tuntemattomiin ja koko ihmiskuntaan.

Arvottomuuden transsin ja siitä heräämisen eri aspekteja tarkastellaan kirjassa Brachin oman elämän, hänen ystäviensä tai terapia-asiakkaidensa tarinoiden kautta. Transsista herääminen ja mahdollisuus ehdottomaan hyväksymiseen koskettaa meitä jokaista. Brach näyttäytyy lukijalle armollisena esikuvana: hän ei asetu lukijan yläpuolelle, vaan osoittaa tarinoillaan, että kyseessä on elämänpituinen matka, jossa jokainen hetki on uusi mahdollisuus hyväksymiseen ja oman todellisen luontonsa muistamiseen. Koskettavien kertomusten ansiosta Brachin sanomasta saa otteen.

Teoksesta avautuu kirkas näkymä siihen, että me olemme kaikki saman asian äärellä, olemme kaikki samaa. Kaikilla on kärsimystä, mutta kaikilla on myös vapaus ulottuvillaan. Yhteiskuntamme ruokkii riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteitamme ja kannustaa meitä pitämään aidon itsemme piilossa. Brachin teos antaa suuntaviivoja siihen, kuinka oppisimme kääntämään katseemme sisäiseen rauhaamme, jossa olemme aina täysin riittäviä, ja luomaan myötätuntoista maailmaa.

Lainaukset ovat suoria sitaatteja Tara Brachilta.

Teksti on muokattu versio referaatista, jonka kirjoitin Mindfulness-tunnetaitovalmentajakoulutukseen kuuluvana tehtävänä vuonna 2021.