Inspiraatiota Joogafestareilla

Maaliskuun toisen päivän aamuna vaelsin Ruoholahden metroasemalta kohti Kaapelitehdasta. Oli harmaata mutta keväistä. Näin toisia, jotka kantoivat joogamattoja olallaan, pehmeisiin, värikkäisin housuihin pukeutuneita naisia. Seurasin heitä, sillä Kaapelitehdas oli minulle uusi tuttavuus. Niin oli koko tapahtuma, Joogafestival Helsinki, joka järjestettiin nyt jo 11. kerran.

Tapahtuma oli saanut viime vuoden aikana uuden tiimin, jonka voimin tarjontaa oli uudistettu ja kasvatettu. Kaapelitehdas on valtava, monikerroksinen tila, jonne uppoutuu kymmeniä erikokoisia saleja. Askelmittarilla olisi ollut hommia, jos sellaista käyttäisin. Sisäänpääsyjonosta narikan kautta vapauduttuani astuin näytteilleasettajien saliin. Pehmeää valoa, hempeitä värejä, kristallista kimallusta ja rouheaa maanläheisyyttä tulvi aisteilleni. Kaikkea ihanaa! Ei voinut olla hymyilemättä kulkiessaan hitain askelin kojurivistön keskellä. Vieri vieressä ihmisiä tuotteineen ja palveluineen, jotka kertakaikkiaan rakastavat sitä mitä tekevät. Tämä energia välittyi. He ovat löytäneet maailmasta jotain kaunista ja itsestään tavan välittää sitä muille.

Joogafestivalin ydin ovat tietysti eri joogamuotoja, meditaatiota ja muita menetelmiä esittelevät tunnit ja luennot. Tunneille sai varata etukäteen paikan verkosta, mutta niille saattoi päästä myös ilman varausta, jos tilaa riitti. Näin minä pääsin Petra Strengin Mantra-työpajaan. Tutustuin mantroihin viime syksynä, kun opin Har-mantran, joka kutsuu elämään runsautta ja vaurautta. Samaan aikaan löysin kirjaston hyllystä myös Strengin Mantra-kirjan, joka avaa monipuolisesti mantrojen maailmaa. Oli huikeaa päästä kokemaan yhdessä mantraaminen isossa ryhmässä, varsinkin, kun Streng ohjasi ne selkeästi, ja olo oli turvallinen. Teimme viisi eri mantraa, joista kolme oli minulle ennestään tuttuja, ja lisäksi loppurentoutuksen aikana kuunneltiin veden mantraa ja lopetuksena oli sat nam. Mukana oli myös Har, tosin nyt se tehtiin hieman eri tavalla kuin olin oppinut syksyllä, nopeammassa tahdissa ja vain kolmen minuutin pituisena. Pitempi versio, jota olin aiemmin tehnyt, kestää 11 minuuttia. Sitä pitemmät vaurausmantrat alkavatkin olla jo ahneutta (heh).

"Mantra on tie omaan itseen ja tunteisiin, sekä yhteyteen korkeimman kanssa. Mantra pyyhkii egoa lasin päältä, jotta kirkkaus pääsee loistamaan."
- Petra Streng

Puolentoista tunnin mantrailun jälkeen olo oli levollinen ja virkeä. Kävin maistamassa appelsiini-valkosuklaa-raakakakkua, jota ystäväni Suvi myi Atma-salin hengailuteltan äärellä. Valinnanvaikeus vaivasi, mihin suunnata seuraavaksi. Halusin ostaa itselleni mala-korun ja sopivan löysin Taide&relan kojusta. Korun 108 amatsoniittihelmeä ovat vaalean turkoosin ja oranssin sävyissä. Guru-helmen tilalla on aivan mielettömän hieno vanerilaatalle painatettu kuva lentävästä hevosesta ja linnuista, joka on peräisin korun tekijän omasta maalauksesta. Korun nimi on Pegasus - runoratsu!

Minua kiinnosti suunnattomasti tutustua Art of Silence -menetelmään, jota Maa Nispruh Shambhavi esitteli luennollaan. Myöhästyin hiukan, koska luento ei ollutkaan siinä salissa, jossa luulin sen olevan, ja hipsin istumaan meditaation ollessa käynnissä. Meditaatio johdatteli itsen äärelle katsomaan jotakin 4-5 vuoden takaista vaikeaa kokemusta. Mitä sanoisin nyt tästä hetkestä käsin tuolle vaikeaa hetkeä elävälle minälle? Ajattelin runsaat neljä vuotta sitten kokemaani masennukseksi tulkittua olotilaa, ja sanoin silloiselle itselleni: "kyse ei ole sinusta, kyse on hermostostasi". Lopuksi jokainen sai taidekortin, jonka kääntöpuolelle sai kirjoittaa itselleen jonkin viestin. Kirjoitin: "Jokainen askel on juuri oikea. Olen tuonut itseni juuri tähän." Siltä todella tuntui siinä hetkessä.

Art of Silence muistuttaa menetelmänä hieman sitä, mitä itsekin olen tehnyt mindful art -konseptin alla: yhdistänyt meditaatiota ja taidetta tuottamaan pysähtymisen taitoa, itsetuntemusta ja luovuutta. Näiden kahden kaunis yhdistelmä on, kuten nimikin kertoo, myös tämän sivuston kantava teema.

Joogafestival Helsinki oli minulle ensikertalaisena herkullinen maistiaistarjotin. Sinne voi aivan hyvin mennä, vaikka ei olisi koskaan joogannut - avoimella mielellä ja ahneilla aisteilla. Pelkkä messualue on elämys sinänsä, mutta toisella kerralla aion itsekin ottaa vielä enemmän irti tunti- ja luentotarjonnasta. Kannattaa etukäteen suunnitella, mille tunneille haluaa osallistua, vaikka ei paikkaansa valmiiksi varaisikaan, sillä kävelymatkat salien välillä voivat olla melkoisia ja eksymismahdollisuus on otollinen. Oma joogamatto ja viltti sekä vesipullo on syytä olla mukana ja rennot vaatteet päällä. Kahden päivän lippu ei myöskään ole ollenkaan huono ajatus!

Festivaali oli selvästi antautumuksella järjestetty, ilon ja runsauden energioissa toteutettu. Järjestäjät ovat pitkän linjan jooga-ammattilaisia, ja vaikka tarjonta oli todella monipuolinen, olo ei ollut ähkyinen päivän päätteeksi, vaan tuntui, että oli ollut olennaisen äärellä, monelta eri kantilta. Kehon ja sielun hyvinvointi hehkui saleissa, kaikki kerättynä saman katon alle. Festivaalin teemana oli tänä vuonna Inspiraatio, ja sitä se todella antoi. Upeaa, mitä ihmiset saavat aikaan! Tällaiset festivaalit ovat oivallisia paikkoja löytää jotain kokeiltavaa, jokin uusi reitti itseään kohti.

Joogafestival Helsinki järjestetään seuraavan kerran oletettavasti maaliskuun alussa 2025.