Havahtuneen mielen matkassa
Esittelyssä Meri Lähteenoksan uutuuskirja Tyhjyys tanssii
*Kirja saatu kustantajalta ennakkokappaleena.
Kun kirja saa sinut nauramaan kyyneleet silmissä samalla kun itket suupielet korvissa, lienet tarttunut oikeaan opukseen.
Meri Lähteenoksan henkinen omaelämäkerta Tyhjyys tanssii - paluu alkulähteelle (IamBooks, 2024) on kertomus havahtumisesta, erillisen minuuden raukeamisesta minättömyyteen. Se on tarinattomuuden tarina, puhtaan kokemisen runoelma. Siinä kuvataan – niin hyvin kuin sitä voi kuvata sanoilla, joita ei ole suunniteltu sen kuvaamiseen – sitä, kuinka aika ja subjekti katoavat kokemuksesta ja jäljelle jää pelkkä tässä hetkessä tapahtuva aistimusten virta.
Sen jälkeen maailma on pullamössö: talot ovat taloutunutta ja ihminen ihmistynyttä tyhjyyttä.
Vaikka tarinat raukeavat – siis ne tarinat, joilla rakennamme yhtenäistä minäkuvaa ja hallittavissa olevaa käsitystä siitä, mitä elämä on – voi leikittelevillä sanoilla silti kertoa tarinan, joka välittää jotakin aidan toiselta puolelta toiselle puolelle. Havahtuneesta tilasta uneen, ykseydestä erillisyyteen. Aita, jota ei ole, on se tarina, jota kerrotaan.
Ja tämä tarina on riipaiseva, herkän kaunis – ja hervottoman hauska. Se on jaettu kolmeen osaan.
Ensimmäisessä osassa Meri lähtee kuljettamaan lukijaa läpi niiden hetkien, jolloin havahtuminen tapahtuu hänen kokemuksessaan. Katkelmallisesti, kuin runoina, tapahtumien sarja hahmottuu kuvaksi vaiheittaisesta paluusta Kotiin. Siitä, miten kaipuu Kotiin on ensin ihmisessä kipuna, pimeytenä, tunteena siitä, että on kaukana jostain. Sitten jonain hetkenä, ilman erityistä pyrkimystä, kehossa aukeaa tietoisuus, valo – ja siinä Koti on, tässä. Sitä on paras kuvatakin harvasanaisesti, jotta väliin jää tyhjyyttä.
Väljiä sanoja valkoisilla sivuilla.
Seuraa riemu, hulvaton onni lopulta tapahtuneesta Kotiinpääsystä.
"Kotikotikotikotikoti, minun ihana rauhan kotini, jonne
olen aina kaivannut, kaivannut sydäntäsärkevästi niin
kuin kaivataan kadonnutta rakastettua, kuollutta lasta,
meren aavoja, tähtien suunnatonta läsnäoloa.
Koti. Minun ikuinen kotini, jota en älynnyt etsiä. Se löysi minut silti!"
Ja sitten, äkkiä, tyhjyys alkaa taas täyttyä ajatuksista, tarinoista, niihin samaistumisesta. Koti loittonee.
"Ajatukset laukovat tunteita kehooni jatkuvana hyrskynä
ja heittelehdin niiden mukana päin kaikkea sitä, minkä
uskon olevan minä."
Rakkauden meri aaltoilee, luokse ja pois. Poissaolo Kodista on vielä kauheampaa sen jälkeen, kun siellä on jo käynyt, kuin silloin, kun sitä vain kaipasi.
Erillisyys ja mieli suojelevat kehoa
Erillisyys on jotain, mikä kasvaa ihmiseen matkan varrella. Lapsena Koti on itsestään selvä.
Kirjan toisessa osassa Meri poimii lapsuuden kokemuksista tuokiokuvia, joissa aistimuksista nauttiminen riittää, ja minuuden sijasta elämä on roolien vaihtelua ja puhdasta ihmeellisyyttä.
"Minuuden kokemus saavuttaa minut myöhään, hyvin myöhään. (...)
Minkälainen on matka
minättömyydestä
Minuuteen, kiinteään
ainutlaatuiseen erillisyyteen?"
Onko kaipuumme Kotiin aina sitä suurempi, mitä pitempään olemme lapsena pysyneet Kodin lähellä? Ja onko meidän "todennäköisempää" havahtua jossain kohdin aikuisuutta, jos vielä muistamme, miltä minättömyys lapsuudessa tuntui?
Kolmannessa osassa katkelmallisuus vaihtuu pitkiksi puheenvuoroiksi, sillä mukaan astuu toinen puhuja, nimeämätön kysyjä. Hän tahtoo tietää, mitä tämä havahtuminen oikein on, jota hän ei itse usko vielä kokeneensa. Tässä kohtaa herkkä runollisuus muuntuu väistämättä hersyväksi huumoriksi. Mikään ei ole niin ratkiriemukasta kuin unen merkillisten vaiheiden tarkastelu heräämisen jälkeen.
"- Sanoitko sinä muuten, että minä olen havahtunut?!
- Ilman muuta! Kaikki ovat. Elämän ihme on valmiina koettavaksi. Se on kuin makoilisi miellyttävässä lämpöisessä kylvyssä tietoisena, että kaikki tapahtuu oikealla ajallaan, omalla painollaan. Annat mielesi vaeltaa kaikissa mahdollisissa maailmoissa niissä leikkien ja yhtäkkiä, eräänä vartioimattomana hetkenä tietoisuutesi kääntyy sinulta lupaa kysymättä Ihmettä kohti ja PUFF, minääsi ei enää ole – eikä koskaan ollutkaan. Oli vain lyhyt, hupsutteleva uni."
Vastaillessaan itseään unessa olevaksi luulevan kysyjän kysymyksiin Meri yrittää huvittuneen epätoivoisesti kuvata havahtumisen vaikutusta sanoilla, joita unessa oleva voisi ymmärtää.
Meri vaivautuu kysyjän pyynnöstä hahmottelemaan havahtumisesta prosessin, josta voi erotella viisi vaihetta:
heränneiden tilojen monimuotoistuminen ja lisääntyminen
sielun musta yö
PUFF eli kiinteän minuuden katoaminen
tietoisuuden laajeneminen
läsnäolo eli Koti
Havahtumisen jälkeen elämä on likipitäen samanlaista kuin ennenkin, mutta suhde siihen on muuttunut täysin. Kun kokemus pysyvästä minuudesta katoaa, katoaa kärsimys. Se on suurin muutos, jonka Meri voi havaita. Elämälle kaikki kokemukset, kaikki tunteet ja tapahtumat ovat samanarvoisia. Kaikki käy.
Entäpä se ego, josta moni henkinen matkaaja pyristelee eroon? Odottaako havahtumisen aidan takana vihdoin vapaus siitä "kiusankappaleesta"?
"Ego on yksinkertaisesti kiinteän, erillisen minuuden kokemus. Se, mitä ihmiset kutsuvat ja kokevat minänä. Miksi haluaisit päästä siitä eroon?"
"Se on täysin viaton. Pelkkä ohikiitävistä hetkistä kiteytynyt rakenne mielessä; käsite, johon on takertunut muistoja, uskomuksia ja tarinoita ja johon mieli tallentaa niitä lisää. Astia, joka mahdollistaa tietoisuuden laajenemisen kokemuksen."
Erilliseksi koetun minän ansiosta ihmiskunta on vielä olemassa. Ego pitää huolen siitä, että suuntaudumme kohti mielihyvää, poispäin kivusta. Ilman erillisyyttä ja mielen kykyä erotella asioita olisi vain jokin aistimusten epämääräinen mössö. Ilman egoa olisimme kävelleet hymyssä suin suoraan leijonan suuhun.
"Hatun nosto ja kiitollisuus siis kaikille ihmiskunnan egoille! Vielä 250.000 vuotta myöhemminkin olemme elossa typeryyksistämme huolimatta – tai niiden ansiosta."
Havahtuessa erillisyys kaikkoaa, mutta miten käy mielelle? Ehkä mielikin pelkää katoavansa? Ilmeisesti kuitenkin vain sen rooli muuttuu. Se ei enää niinkään arkistoi havaintoja ja egon värittämiä tarinoita, vaan se saa keskittyä luovaan keksimiseen.
Mieli pitää kehoa hengissä, ja kaikki ajatukset ovat kollektiivisen mielen yhteistä, ympäriinsä leijuvaa massaa. Ne käväisevät tietoisuudessamme ja jatkavat matkaa. Samat ajatukset ajatellaan triljoona kertaa päivässä.
"Se, että joku vaikuttaa tai tuntuu joltakin, ei tarkoita, että se olisi totta muualla kuin omassa mielessäsi. Se on olemassa, jos miellät niin. Jos miellät niin, etkä kyseenalaista sitä, se alkaa ohjata elämääsi. Jos kyseenalaistat sen, se muuttuu muuksi, katoaa. – Kannattaa pysähtyä miettimään miettimistään, ennen kuin toimii. Se on tietoisuutta."
Ällistyttävä vapaus
Käytännöllistä mieltä puhutteleva osio kirjassa on se, jossa Meri esittelee Atuhe-menetelmänsä. Ajatukset, tunteet ja halut ovat ne luovat voimat, joiden varassa elämämme etenee. Kun Meri joutui autistisen poikansa haasteiden myötä totaalisen uupumuksen ja periksiantamisen tilaan, mieli avautui uudelle näkökulmalle. Tietoisuus tarjosi keinon, jolla auttaa pojan kehoa ja mieltä rauhoittumaan. Tuosta oivalluksen hetkestä kehkeytyi Tunnehissi, yhdistelmä kysymyksiä ja kehollista työskentelyä. Sen seuraksi syntyivät myöhemmin Ajatusseula ja Haluhaavi. Niiden avulla ei tavoitella havahtumista, vaan ratkaistaan erillisyydessä elävän minän ongelmia yksinkertaisella tavalla.
"Atuhe-kokonaisuus on jännittyneen, pelokkaan ja kontrolloivan minä-kokemuksen matka takaisin ykseyteen, rauhaan ja turvan kokemukseen."
Ajatusten kyseenalaistaminen, tunteiden rauhoittaminen ja impulsiivisten halujen pysäyttäminen ja tutkiminen ovat Merin näkemyksen mukaan ne tavat, joilla voimme vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa elämme. Kun teemme näin, meillä on vapaus valita. Emme seuraa ehdollistunutta apinamieltä, vaan havahdumme siihen, että kokonaisuus haluaa vain rauhaa. Sekasorto ja kärsimys maailmassa kertovat siitä, että emme ole vapaita valitsemaan.
Kuinka sitten saavutamme tämän havahtumisen? Tätä kysyy kirjan nimeämätön kyselijä, ja tätä kysymme aika ajoin kaikki me, jotka yhä väistelemme rotkoon vieriviä kiviä erillisyyden erämaassa. Tähän Meri toteaa vain, ettei tiedä, koska hän ei ole tehnyt mitään – harjoittanut, lukenut henkisiä tekstejä tai seurannut guruja – saavuttaakseen sen.
"Olen vain elänyt sitä, mikä on ollut meneillään."
Tällainen vastaus ei tyydytä meitä, koska haluamme selvät stepit. Niitähän me etsimme sieltä ja täältä, ohjeita: tee näin ja näin, niin kärsimyksesi päättyy ja valaistut.
"Jokaisella on tiensä. Jos sinua harjoituttaa, luetuttaa tai guruttaa, tee niin. Tee sitä mikä sinua houkuttaa. Tee asioita, joista tulee hyvä olo. Voit kokea tunteitasi, kyseenalaistaa käsityksiäsi, tutkia haluamistasi. Ole sitä, mitä olet. Havaitse missä kohtaa kehoa tunnet minän kokemuksen. Anna sen sitten laajeta. – Ehkä päädyt tänne."
Vaikka kyselijä jaksaa vielä kysyä tämänkin jälkeen, ei vastausten takaa tunnu enää paistavan muuta kuin tietoisuuden kirkas huumori. Ei-tietämisen hullunkurisuus.
"Minulla on pöydällä metallinen rasia, jonka kannessa on hymyilevä nainen ja teksti: 'Hymyilen, koska minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on meneillään.' Sellaista se on. Ällistystä."
Kaikki, mitä kenenkään meistä on koskaan tarvinnut pelätä, ovat tuntemukset kehossamme. Silloin, kun erilliseksi koettu minuus mielen avulla luo aistimuksista tarinoita, niihin tulee mukaan kärsimys. Suoraan koettuna aistimukset vain ovat. Kaikki on samanarvoista, mistään ei tarvitse päästä eroon tai saada tilalle lisää. Tietoisuus kokee kehon kautta sitä mikä on.
"Verho liikkuu hitaasti tuulessa. Rapsutan koiraa. Nousen ylös.
Puen. Matkustan kaupunkiin. Kaikki on hyvin tavallista.
Aivan neutraalia. Kaikki on kuin aiemmin. Vain tarinat puuttuvat."
Meri Lähteenoksan teoksella on lukijaan tunteita rauhoittava ja ajatuksia kyseenalaistava vaikutus. Impulsiivinen halu lukea tätä kirjaa uudelleen ja uudelleen saattaa tosin jäädä päälle. Jos omalla henkisellä polulla luetuttaa, eli tekee mieli kahmia kirjallisuudesta aineksia havahtumiseen, tämä teos kannattaa pitää käsillä. Maailmalla on kirjoitettu lukuisia kirjoja, joissa kerrotaan samasta, heräämisestä ikuiseen nyt-hetkeen, jossa minuus ja kärsimys katoavat. Suomalaiselle lukijalle Merin raikas, vitsikäs ja omakohtainen kerronta tuo mukanaan läheisyydentuntua. Ajatella: sinä voit herätä ja minä voin herätä vaikkapa nyt – PUFF!
- Meri Lähteenoksa: Tyhjyys tanssii – paluu alkulähteelle ilmestyy 15.10.2024 IamBooksin kustantamana. Kirjan voi tilata täältä.
- Kaikki lainaukset tekstissä ovat kirjasta Tyhjyys tanssii.
- Atuhe-menetelmään (Tunnehissi, Ajatusseula ja Haluhaavi) voit tutustua Meri Lähteenoksan sivustolla: Ydintila.fi